WE-tutustuminen

Olipa huisan hauska kokemus tämä working equitation. Aamulla haettiin silta Vively-tallilta lainaan, ja totesimme nopsasti, että sitä ei kahteen naiseen nostellakaan. Onneksi löytyi apuvoimia molemmilta talleilta. Siinä painavaa siltaa roudatessamme, mietimme, että saammekohan yhtään hevoista sille menemään. Tiialle kuuluu iso kiitos pakunlainasta ja hauiksista.

Rakensimme porukalla radan Amin toimittaman ratapiirustuksen perusteella. Ja toimme vielä hevoset ennen varustusta kiertämään kentän kertaalleen läpi.

Kouluttajana toiminut Ami Sunna kertoi alkuun lyhyesti lajin taustoista, jonka jälkeen ratsukot esittäytyivät. Meitä oli neljä noviisia, mutta innokasta WE-tutustujaa. Ja lisäksi meillä oli maastakäsin toimivia ihania assareita, jotka auttoivat radalla tunnin aikana.

Kukin seitsemästä tehtäväpisteestä käytiin kunkin ratsukon kanssa läpi ensin ohjatusti ja sitten itsenäisesti harjoitellen. Ami edellytti tehtävien ratkaisuissa omien hoksottimien käyttöä niin ratsastajilta kuin hevosiltakin. Ilmapiiri oli rento ja innostunut ja ratsukot lähtivät ennakkoluulottomasti kokeilemaan rajojaan. Keskittyneet ilmeet sulivat hymyyn, onnistumisen hihkumisiin ja tuuletuksiin, kun tehtävät saatiin yksi toisensa jälkeen ratkaistua.

Alkuun tehtiin taskuparkkeerausta ja väistöä puomin päällä. Erityisesti peruutusharjoituksessa huomasi alun kiemurteluiden ja ähistelyiden vähenevän kerta kerralla ja hepsut alkoivat peruutella melkoisen vauhdikkaasti hoksatessaan jutun juonen. Puomin päällä sivuaskeleet olivat yllättävän vaikea tehtävä. Ryhmän Elli-friisi ja Tiia olivat tässä luonnonlahjakkuuksia, ja esittivät loppuun jo ihan suvereeneja suorituksia.

Me Jiin kanssa peruuttelemassa kulman kautta. 

Porttitehtävä sujui hämmästyttävän hyvin toiseen suuntaan ja oli kamalan vaikea toiseen suntaan. Lampaat karkasivat kerran jos toisenkin, kun portilla ährättiin.

Pressua pohdin etukäteen eniten. Ne eivät satunnaisissa kohtaamisissa ole olleet tamman suosikkeja. Mutta nyt aika rennosti tutki tilanteen ja marssi sitten muina naisina yli.

Pressun päälle laitettiin vielä pieni okseri, jonka yli mentiin ravissa. Hyppykuvan lainaan Pirjolta, joka Ceen kanssa esitti hienoja ja tasapainoisia suorituksia.

Keihästehtävässä haettiin keihäitä tynnyristä ja palautettiin toiseen. Tämä tehtiin käynnissä ja ravissa ja halutessaan laukassa. Pitihän ne kaikki kokeilla.

Tiian ja Ellin vauhdikas suoritus. 

Siltaa tietysti odotettiin kovasti, ja aika helposti jokainen sen suoritti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Alkuun sen yli käveltiin ja seuraavassa vaiheessa pysäytettiin sillalle.

Pujottelutehtävässä tötsiä kierrettiin kahdeksikon muodossa eri askellajeissa. Haastetta sai suorittamalla tehtävän yhden käden ohjasotteella.

Kyllä oli kivaa ja lajiin oli helppo ihastua. Saatiin paitsi liikutettua hevoset, niin rasitettua mukavasti myös sitä pääpuolta. Pohdinta ja oivallus oli silminnähtävää. Kurssilla lanseerattiin muun muassa termi friisiantennit, kun nuori Elli kertoi hienosti omilla suipukkakorvillaan omaa ajatuksenjuoksuaan.

Tämä ei muuten jää tähän!