Silta

Tanskalais-ruotsalaista Silta-sarjaa on tullut seurattua, mutta en nyt viittaa siihen. Vaikka melkein yhtä jännää oli kokeilla päästä Jiin kanssa vanhan puusillan yli. Meidän tallilla on maneesinkäyttöoikeus lähitallille, mutta tallien välissä on joki, jonka yli vie kapeahko vanha puusilta. Silta on tehty puurimoista, se pitää pientä ääntä ja elää kavioiden alla. Ei siis ihan se helpoin reitti. Tarkoituksena on kuitenkin hyödyntää maneesia talvella, joten eikun siltaprojekti käyntiin.

Vetoapuna ratsiope oman issikkansa kanssa, joka menee mistä vain. Takatuupparina Pirjo ja Celin. Ollaan käyty keskenämme tutustumassa siltaan, pistämässä etukaviot sille ja namittamassa, myös muutama askel on otettu ja namittelun jälkeen olen kääntänyt pois. Nyt sitten tavoite mennä yli että heilahtaa, ja niinhän me sitten mentiin. Pieni empiminen astuessa sillalle ja veden yllä, jossa silta keinui eniten. Pohje kiinni, kannustus peliin ja eikun eteenpäin :) Käytiin hetki kävelemässä ja takaisin tultiin Jii kärjessä. Ennen siltaa pysähtyi ja pakitti pari askelta, mutta sitten mennä köpötti yli. Jee. Kiitos kanssaratsukoille tuesta.

Ehkä tammuskaiseni ei vain jaksanut hangoitella enempää. Alla oli tunti töitä helteessä. Raviaravia työstettiin jalustinten kanssa, omaa painopistettä haettiin paremmaksi. Jalat ja hartiat komennettiin omille paikoilleen ja nyt myös ulkokäden aukeneva nyrkki sai osansa :) Alku oli kyllä tosi tahmea, kesti hetki, että saatiin heppa hereille. Ja siinä vaiheessa meikäläisellä oli kuuma. Laukat vasempaan kierrokseen oli erityisen hankalia, oikealle meni pikkaisen paremmin. Pieni laukkaharjoituskin tehtiin, mutta meidän osalta se jäi vielä odottamaan jatkotyöstämistä.

Suihkun ja jalkojen kylmäyksen kautta laitsalle. Hilma tuli höristä hörpöttäen vastaan. Huomen alkaa omistajan arki, kun kaurarahoja pitää lähteä ansaitsemaan.