Riparapa

Laidunkavereiden omistajat katsoivat erityisen huvittuneena meikäläistä, kun läksin lauantaina hakemaan omaani laitsalta. Ymmärsin vienot hymyt, kun näin Jiin. Hän oli ottanut ilon irti laitumen ainoasta mutakylpyosiosta. Sai unohtaa alkuperäiset suunnitelmat ja kopsutella suoraan suihkuun.

Tässä meni jo hetki aikaa ja shampoota...

Loppuaika kuivateltiin boksissa verkkoloimi päällä heinää syöden. Ja käytiin auringossa kävelemässä tunnin verran. Jackiestä ihan paras treenisuunnitelma tämä. Laitumelle kun palautin, niin yritin lahjoa ja kiristää välttämään mutakuoppia jatkossa. Korvat heiluen marssi kavereiden luo syömään. Tokkopa uskoi.

Tähän sopii Katjan blogissa esitelty dokkari, jossa valmentaja Becky Curtis luottaa kokonaisvaltaisessa valmennusmetodissaan siihen, että hevonen täytyy pitää hevosena. Se on onnellinen jos se saa olla osana laumaa ja piehtaroida. Curtisin filosofia on, että jos hevoselta pyydetään äärisuoritusta, on sille tarjottava myös äärimmäisen onnellinen elämä. Dokumentissa painotetaan sitä, että pelkkä hevosen fyysinen treenaus on ihan 90-lukua, tänä päivänä pitää ajatella myös hevosen psyykeä.

Nih.