Riparapa

Laidunkavereiden omistajat katsoivat erityisen huvittuneena meikäläistä, kun läksin lauantaina hakemaan omaani laitsalta. Ymmärsin vienot hymyt, kun näin Jiin. Hän oli ottanut ilon irti laitumen ainoasta mutakylpyosiosta. Sai unohtaa alkuperäiset suunnitelmat ja kopsutella suoraan suihkuun.

Tässä meni jo hetki aikaa ja shampoota...

Loppuaika kuivateltiin boksissa verkkoloimi päällä heinää syöden. Ja käytiin auringossa kävelemässä tunnin verran. Jackiestä ihan paras treenisuunnitelma tämä. Laitumelle kun palautin, niin yritin lahjoa ja kiristää välttämään mutakuoppia jatkossa. Korvat heiluen marssi kavereiden luo syömään. Tokkopa uskoi.

Tähän sopii Katjan blogissa esitelty dokkari, jossa valmentaja Becky Curtis luottaa kokonaisvaltaisessa valmennusmetodissaan siihen, että hevonen täytyy pitää hevosena. Se on onnellinen jos se saa olla osana laumaa ja piehtaroida. Curtisin filosofia on, että jos hevoselta pyydetään äärisuoritusta, on sille tarjottava myös äärimmäisen onnellinen elämä. Dokumentissa painotetaan sitä, että pelkkä hevosen fyysinen treenaus on ihan 90-lukua, tänä päivänä pitää ajatella myös hevosen psyykeä.

Nih.

Reality

Vuosirokotusten aika. Talli keräsi listan tarpeista, kun ell tiedettiin piipahtavan tallilla. Talli auttoi hepsun kanssa, kun omistajansa toisaalla paiski töitä (luuria tosin tiukasti päivystäen). Seuraavana päivänä satoi kaatamalla, laitsalla odotti sadeloimitettu heppa, jonka talli oli rokotusten vuoksi loimittanut. Mein talli on niin paras talli.

Sadeloimi oli Jiin päällä ensimmäistä kertaa, kun aiemmalla tallilla tuntihevosia ei lyhyen tarhauksen ajaksi ole koskaan loimitettu. Pientä kummastusta oli ollut ilmassa, kun tallinväki oli mönkkärillä vienyt loimet laitumelle ja heittänyt rokotetuille päälle. Jii oli vähän päristellyt, jolloin muut olivat kerääntyneet ympärille ihmettelemään ja hetken koko tammalauma oli tepastellut ihmeissään ympyrää. Iltapäivällä, kun saavuin, niin oli kuin ikänsä loimea kantanut. Onneksi näytti istuvan ok, kun eihän tuota juuri ollut edes soviteltu.

Pari päivää otettiin piikin jäljiltä levon kannalta, eilen käveltiin maastakäsin ja tänään on tarkoitus jo kevyesti käydä maastossa. Valkku siirrettiin ensi viikkoon. Siltaprojekti voidaan aloittamisensa jälkeen jo pian päättää. Eilen mentiin Celinin ja Pirjon kanssa maastakäsin yli eikä edes korva kääntynyt. Nyt käveltiin melkein maneesitallille asti, asfalttitien äärelle, jossa hetki katseltiin liikennettä. Sopivasti meni bussikin ohi. Se huono puoli noissa upeissa omissa maastoissa on, että liikenteen seassa ei juuri tule kuljettua eikä näin päästä rutinoitumaan tieliikenteeseen.  Toisaalta tallin pihassa pyörii autoja, mönkkäreitä ja traktoreita sun muita maatalauskoneita, joihin tyttelityy on mielestäni oikein hyvinkin sopeutunut. Onneksi tuo asfalttiosuus maneesitallille on tosi lyhyt, ehkä 200m.

Nyt lähden Laakson kautta tsekkaamaan ensin kansallisen kärjen esteillä ja siitä sitten oman karvapalleroni luokse.

Silta

Tanskalais-ruotsalaista Silta-sarjaa on tullut seurattua, mutta en nyt viittaa siihen. Vaikka melkein yhtä jännää oli kokeilla päästä Jiin kanssa vanhan puusillan yli. Meidän tallilla on maneesinkäyttöoikeus lähitallille, mutta tallien välissä on joki, jonka yli vie kapeahko vanha puusilta. Silta on tehty puurimoista, se pitää pientä ääntä ja elää kavioiden alla. Ei siis ihan se helpoin reitti. Tarkoituksena on kuitenkin hyödyntää maneesia talvella, joten eikun siltaprojekti käyntiin.

Vetoapuna ratsiope oman issikkansa kanssa, joka menee mistä vain. Takatuupparina Pirjo ja Celin. Ollaan käyty keskenämme tutustumassa siltaan, pistämässä etukaviot sille ja namittamassa, myös muutama askel on otettu ja namittelun jälkeen olen kääntänyt pois. Nyt sitten tavoite mennä yli että heilahtaa, ja niinhän me sitten mentiin. Pieni empiminen astuessa sillalle ja veden yllä, jossa silta keinui eniten. Pohje kiinni, kannustus peliin ja eikun eteenpäin :) Käytiin hetki kävelemässä ja takaisin tultiin Jii kärjessä. Ennen siltaa pysähtyi ja pakitti pari askelta, mutta sitten mennä köpötti yli. Jee. Kiitos kanssaratsukoille tuesta.

Ehkä tammuskaiseni ei vain jaksanut hangoitella enempää. Alla oli tunti töitä helteessä. Raviaravia työstettiin jalustinten kanssa, omaa painopistettä haettiin paremmaksi. Jalat ja hartiat komennettiin omille paikoilleen ja nyt myös ulkokäden aukeneva nyrkki sai osansa :) Alku oli kyllä tosi tahmea, kesti hetki, että saatiin heppa hereille. Ja siinä vaiheessa meikäläisellä oli kuuma. Laukat vasempaan kierrokseen oli erityisen hankalia, oikealle meni pikkaisen paremmin. Pieni laukkaharjoituskin tehtiin, mutta meidän osalta se jäi vielä odottamaan jatkotyöstämistä.

Suihkun ja jalkojen kylmäyksen kautta laitsalle. Hilma tuli höristä hörpöttäen vastaan. Huomen alkaa omistajan arki, kun kaurarahoja pitää lähteä ansaitsemaan.

Sadepäiviä odotellessa

Odottelin, että kun sataa päivitän blogin. Sitä odotellessa...

Välihuikkana tiedoksenne, että voimme paksusti ihan kaikki. Jackie näyttää kamalan onnelliselta koko ajan, laitumella kavereiden kanssa, laitumelta haettaessa porkkana suupielessä, tallin viileydessä rapsuteltavana, maastossa laukatessa, vesarissa pesulla. Hemmottelen tamman ihan piloille, tiedetään.

Heinämahaa on ja Jiin karva on kuin suomenhevosella, paksua ja pörröistä. Jopa siinä määrin, että päädyin nappaamaan arvon rouvasta näytteet cushingin taudin määritykseen samalla, kun saa syysrokotuksensa. Tästä aivolisäkkeen toimintahäiriöstä arvioidaan kärsivän jopa 15-30% vanhenevista hevosista.  Aiemmin oireisto laitetttiin vanhuuden piikkiin, mutta nykyisin tautia (PPID, pituitary pars intermedia dysfunction) osataan tunnistaa, diagnisoida ja mikä parasta hoitaa. Hoidon avulla saadaan hepan elämänaatua parannettua ja harrastevuosia lisää. Kerron kuin mein kävi.

Syksyn aikataulut käynnistyvät tasan ylihuomenna, kun loma loppuu ja arkiaskareet tulevat tilalle. Sen kunniaksi Mika kävi naputtamassa uudet popot alle. Loppukesän kuivuus näkyy kavioissa, mutta muuten kaikki reilassa. Hieronta on parin viikon päästä.

Valkut pyörähti käyntiin jo viime viikolla. Vähän oli ratsastaja kesäterässä. Nyt saatiin jo jalustimet alle raviharjoituksiin. Pohkeen paikkaa haen nyt vähän joka harjoituksessa, ehkä se sieltä vielä joku päivä löytyy... Ja sisähartiakin oli vaeltanut jonnekin ihan väärään paikkaan. Ihme kroppa, kun ei tottele.

Ei meil muuta. Sitä sadetta sitten. Tekisi muuten hyvää pöliseville kentille. Valkku lienee huomisella tunnilla kuin hiekkamyrskyssä.

Sit viel haluan jakaa pari lomakuvaa.

Amme.

Puruja.

Yksi on poissa

Ystäväni postasi alkuviikosta kauniin kuvan hevosesta, joka menehtyi vuosi sitten. Kehotti rapsuttamaan hevosystäviämme. Vietin hiljaisen hetken kuvan äärellä ja ikävöin syvästi omaani.

Tänään paluupakkaukseni keskeytti tieto Jiin laumakaverin äkillisestä menehtymisestä sairauskohtaukseen. Kaunis ja elinvoimainen tamma on poissa. Lähetin osanotot samalla yrittäen ymmärtää koko asiaa. Asiat tapahtuvat joskus kovin nopeasti. Jiin valkkukaveri Celin menetti näin parhaan kaverinsa, olivat käyneet jättämässä heipat ja Celin oli kovasti kutsunut kaveriaan. Itketti.

Kaiken tyrmistyksen keskellä, mietin, että ehkä tällaisen lähdön hevonen valitsisi jos voisi. Laumansa keskellä, pelotta, kivutta ja ennaltailmoittamatta. Hyvää matkaa ja huikeita laukkapeltoja.

Riippuvainen

Toinen reissuviikko käynnistynyt, ja nyt annoin jo itselleni luvan laskea päiviä (5) siihen, että pääsen tallille. Ajatin koko revohkan lisälenkin kautta, kun piti päästä heppaliikkeeseen. Eivät jotenkin arvostaneet. Viestittelen liikuttajien, kengittäjän ja hierojan kanssa. Katson ikävissäni kuvia ja luen hötönettiä. Alkaa olla jo matalalla kynnys vetää käkkärillä pihaan, kun heppatallien ohi ajetaan :D

Mielessäin

Puhelimestani löytyy viime viikolta muutama kuva ja seuraavia tervehdyksiä tallilta:

Tallilla kaikki hyvin!
Jii oli oikein yllättävän rento ja vastaanottavainen.
Rouvaskainen tuli vastaan laitumella.
Jii oli jo paljon tasaisempi edestä.
Käytiin maastossa Jackien kanssa.
Väläytteli mukavia pätkiä ravissa, laukat molempiin suuntiin hyvät.
Hyväntuulinen rouva.
Loppukäynnit Essin kanssa.
Harjaaminen oli J:n mielestä TODELLA ihanaa.
Lisäsin ötökkäaineet.

Luen jokaisen viestin hartaasti ja ilolla. Kiitos Leea ja Minna!! Pieni laidunepisodi ja ilkeä haava laidunkaverilla sai huolestumaan ja laittamaan lisäkyselyitä tallimaasterille, mutta sieltäkin rauhoiteltiin lomailijaa.

Tuliaiset hankittiin Posion kyläkaupasta. Viikon päästä nähdään.

Kunkkari

Mein tallilla asuu paitsi ratsuja, niin myös iso joukko valmennettavia ravureita. Harvase viikko saa pullaa, kun joku niistä on taas sijoittunut kisoissa. Hevoset ovat hyväkuntoisia, niitä treenataan ja huolletaan tarkasti, lisäksi ne syövät ja juovat ratsuja tarkemmin. Ne ihan näyttävät urheiluhevosilta, toisin kuin nuo meidän pallomahat. Ravipoppoo on taitavaa ja ehdottoman rentoa. Mukavaa vastapainoa ratsutytöille ja -tädeille. Siellä ei hötkytä, lyödään irtokengät kiinni ja hoidetaan haavat ja muut pienet vammat tehokkaasti. Hössöttävät täti-ihmisetkin ne sietävät ja auttavatkin, jos jotain omassaan pitää taivastella. Olen viihtynyt tässä heterogeenisessä porukassa erinomaisesti.

Joensuun kunkkareita täältä lomalta seuratessa päätimme, että ensi vuonna ollaan ehdottomasti mukana Turussa. Lisää ajatuksia kuninkuusajoista Katjan blogissa.

Lomalla

Haluan aina koko perheen mukaan lomalle. Mutta nyt isoin jouduttiin Lapin turneelta jättämään kotio. Ei näyttänyt tyytymättömältä, kun keskiviikkona sanoin heipat, mussutti porkkanat ja painui kavereiden kanssa laitumen perimpään nurkkaan syömään itseään pallommaksi.

Olen haalinut liikuttajia ja rapsuttajia ja hyönteiskarkotteen supsuttajia. Kirjannut ohjeet, tehnyt viikkosuunnitelman ja varannut kaikenmoista siksi ajaksi, kun olen reissussa. Onneksi on talli ja tallimestari, johon voi luottaa. Heppa hoidetaan, vaikka jotain yllättävää loman aikana ilmensi. Eilen tuli ihana viesti Leealta, joka kävi liikuttamassa ja hoivaamassa tytön. Kyllä lomalaisen mieltä lämmitti. Loman lopun asun sitten tallilla, jahka täältä poroista kotiudumme.

Olen jo käynyt lenkillä ja joogannut, jota en olekaan tehnyt puoleen vuoteen. Miksen? Koska hevonen...