Lentomaileja, suihkaus cothivetiä ja vilkutus satenkaarisillalle

Tallikaverit kuskasivat pallokalaa hiekalle työmatkani ajan, kävelyttivät, rapsuttivat, syöttivät muutaman namun, lisäsivät "hyttysmyrkyt" ja lähettivät terveisiä. Kiitos Tytöt!


Kotiinpaluun yhteydessä tuli tallilta viestiä, että frouvat olivat siellä tarhasta laitumelle pääsyn yhteydessä jotain innostuneet ja nyt oli Madamella reikä polvessa. Vähän ärsyttävännäköinen vekki sieltä vtj löytyi. Tikkejä ei ajateltu tarvittavan, mutta puhdistustoimet aloitettiin heti. Turvotteli alkuun haavan ympäristöstä, vesisuihkuteltiin ahkerasti ja suihkittiin lääkettä pintaan aamuin illoin. Liikuntamuodoksi valitsimme mukavat peltolenkit satulalla ja ilman.


Vähän suruakin oli puserossa. Iki-ihana ja kunnioitettavan iän saavuttanut Sahi-pappa lähti jatkamaan matkaa sateenkaarisillalle. Kesälaitumen lämmöstä oli hyvä paikka lähteä. Kyynel tähän. Toivotamme Papalle hyvää matkaa ja esitämme osanoton Sahin lähipiirille.

Jii ja Pappa kävivät huhtikuun sadesäänlenkillä yhdessä.

Kesä

On se täällä taas. Kesä. Heppakesä.

Helteille sanotaan iloiset heipat, toivottavasti ei tavata pian. Nyt raikas +15C ja puolipilvistä, ei voisi olla parempaa, ei kuuma, ei kylmä, ei sada, ei hulluja hyönteisiä eikä nuupahtaneita heppoja tai ihmisiä.

Kuljen mukanasi

Olen jo vuosia ihaillut Nanna Salmen jouhikoruja. Nanna punoo asiakkaiden toimittamista jouhista nauhaa, jonka kultaseppä liittää valittuun koruaihioon. Arvostan taitavaa kotimaista käsityötä ja liikutun paitsi korujen kauneudesta niin niiden ainutkertaisuudesta.

Tapasin Nanna Salmen Horse Fair -messuilla ja kuulin tarinan sattumuksista, jotka johtivat kaupallisen yrityksen syntyyn. Nanna kertoi yksityiskohtaisesti korujen valmitusprosessista ja esitteli kauniin mallistonsa. Jokainen tarina kunkin korun taustalla on erilainen, kaunis, riipaisevakin.

Seuraavana messupäivänä käveltiin mieheni kanssa Nannan standin ohi ja pysähdyttiin vielä ihailemaan koruja. Siitä se miehen idea syntymäpäivälahjasta sitten muodostui. Jätin sormuskokotiedot Nannan tiedostoihin ja napsaisin tallilla jouhikimpun Jackien hännästä. Sinisenmustia vahvoja ja aavistuksen taipuisia jouhia.

Eilen se sitten saapui, odotettu korurasia. Nyt Jii kulkee mukanani aina ja kaikkialla.

WE-tutustuminen

Olipa huisan hauska kokemus tämä working equitation. Aamulla haettiin silta Vively-tallilta lainaan, ja totesimme nopsasti, että sitä ei kahteen naiseen nostellakaan. Onneksi löytyi apuvoimia molemmilta talleilta. Siinä painavaa siltaa roudatessamme, mietimme, että saammekohan yhtään hevoista sille menemään. Tiialle kuuluu iso kiitos pakunlainasta ja hauiksista.

Rakensimme porukalla radan Amin toimittaman ratapiirustuksen perusteella. Ja toimme vielä hevoset ennen varustusta kiertämään kentän kertaalleen läpi.

Kouluttajana toiminut Ami Sunna kertoi alkuun lyhyesti lajin taustoista, jonka jälkeen ratsukot esittäytyivät. Meitä oli neljä noviisia, mutta innokasta WE-tutustujaa. Ja lisäksi meillä oli maastakäsin toimivia ihania assareita, jotka auttoivat radalla tunnin aikana.

Kukin seitsemästä tehtäväpisteestä käytiin kunkin ratsukon kanssa läpi ensin ohjatusti ja sitten itsenäisesti harjoitellen. Ami edellytti tehtävien ratkaisuissa omien hoksottimien käyttöä niin ratsastajilta kuin hevosiltakin. Ilmapiiri oli rento ja innostunut ja ratsukot lähtivät ennakkoluulottomasti kokeilemaan rajojaan. Keskittyneet ilmeet sulivat hymyyn, onnistumisen hihkumisiin ja tuuletuksiin, kun tehtävät saatiin yksi toisensa jälkeen ratkaistua.

Alkuun tehtiin taskuparkkeerausta ja väistöä puomin päällä. Erityisesti peruutusharjoituksessa huomasi alun kiemurteluiden ja ähistelyiden vähenevän kerta kerralla ja hepsut alkoivat peruutella melkoisen vauhdikkaasti hoksatessaan jutun juonen. Puomin päällä sivuaskeleet olivat yllättävän vaikea tehtävä. Ryhmän Elli-friisi ja Tiia olivat tässä luonnonlahjakkuuksia, ja esittivät loppuun jo ihan suvereeneja suorituksia.

Me Jiin kanssa peruuttelemassa kulman kautta. 

Porttitehtävä sujui hämmästyttävän hyvin toiseen suuntaan ja oli kamalan vaikea toiseen suntaan. Lampaat karkasivat kerran jos toisenkin, kun portilla ährättiin.

Pressua pohdin etukäteen eniten. Ne eivät satunnaisissa kohtaamisissa ole olleet tamman suosikkeja. Mutta nyt aika rennosti tutki tilanteen ja marssi sitten muina naisina yli.

Pressun päälle laitettiin vielä pieni okseri, jonka yli mentiin ravissa. Hyppykuvan lainaan Pirjolta, joka Ceen kanssa esitti hienoja ja tasapainoisia suorituksia.

Keihästehtävässä haettiin keihäitä tynnyristä ja palautettiin toiseen. Tämä tehtiin käynnissä ja ravissa ja halutessaan laukassa. Pitihän ne kaikki kokeilla.

Tiian ja Ellin vauhdikas suoritus. 

Siltaa tietysti odotettiin kovasti, ja aika helposti jokainen sen suoritti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Alkuun sen yli käveltiin ja seuraavassa vaiheessa pysäytettiin sillalle.

Pujottelutehtävässä tötsiä kierrettiin kahdeksikon muodossa eri askellajeissa. Haastetta sai suorittamalla tehtävän yhden käden ohjasotteella.

Kyllä oli kivaa ja lajiin oli helppo ihastua. Saatiin paitsi liikutettua hevoset, niin rasitettua mukavasti myös sitä pääpuolta. Pohdinta ja oivallus oli silminnähtävää. Kurssilla lanseerattiin muun muassa termi friisiantennit, kun nuori Elli kertoi hienosti omilla suipukkakorvillaan omaa ajatuksenjuoksuaan.

Tämä ei muuten jää tähän!

Wee & Ee

Viime päivinä on tallikavereiden kanssa kuumeisesti etsitty pressuja, mallattu erilaisia keihäitä ja haalittu tynnyreitä. Ihmetelty ratapiirustusta. Tänään haetaan silta lainaan (kiitos kaunis Vively/Petra!).


Koska WE. Working Equitation. Työratsastus. Eli pääsemme tutustumaan lajiin, joka on itseäni kiinnostanut jo pidempään ja johon nyt saatiin innostunut ryhmä kasaan ja Ami-ope avuksi. Ohjat yhteen käteen ja hoplaa härkää seivästämään, vai mitenköhän se meneekään...


WE:n kotimaaksi ehdotetaan usein Portugalia, josta alla olevan videon ratsukkokin on. Tehtävät juontavat karjanpaimennuksessa tarvittavista taidoista, sisältäen nopeita suunnanvaihtoja, peruutuksia, porttien avaamisia. Lajia kokeilleet kertovat usein hämmästyneensä, miten nopeasti erilaiset hevoset tottuvat esteisiin ja tehtäviin ja tuntuvat nauttivan harjoittelusta.  Lajin on vakuutettu soveltuvan kaikentasoisille ja -rotuisille hevosille kuin myös ratsastajille tarjoten oivan lisäharjoittelun eri ratsastuksen lajeihin. Tuskin maltan odottaa, mitä Pustan Prinsessa on tästä kaikesta mieltä.


Titta på: Pedro Torres & Oxidado

Vuosipäivä

Kohti uutta kotia 31.5.2015

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Lihava hevonen on sairas hevonen

Otsikoin tämän kirjoituksen ensin: Rakas, sinusta on tullut pullukka. Se ei oikein vakuuttanut.

Hevosurheilun viimeviikkoinen artikkeli hevosten liikalihavuudesta on puhuttanut meidänkin tallilla. Moni oli tekstin ajatuksella lukenut ja löytyi se tallin seinältäkin kopioituna. Fakta on, että läskistymistä on tapahtunut viimeiset vuosikymmenet niin ihmisissä kuin ihmisten hoidonvarassa olevissa lemmikeissä mukaan lukien hevoset.

Yhtälö lihavuudelle on helppo: harrasteputen treenaus on usein kovin kevyttä ja ravintoa on siihen nähden yltäkylläisesti tarjolla. Tunti päivittäistä leppoisaa tätiliikuntaa ei ole eläinmaailman atleetille mitään. Treenatessa hevosen pitäisi selvästi hengästyä muistuttaa kirjoitus. Paikallaan seisottaminen on äärimmäisen epäterveellistä hevoselle, joka on luotu liikkumaan 16 tuntia vuorokaudeessa. Siinä voi joillain talleilla lyhyine tarhausaikoineen mennä liikkuminen ja seisottaminen vähän kuin väärinpäin.

Vapaa heinä on ollut viime vuodet se kova juttu talleilla, ehkäistään mahahaavaa ja suodaan hepsulle mielekästä puuhaa. Kaviokuumeesta juuri väitellyt eläinlääketieteen tohtori tyrmää artikkelissa ajatuksen jatkuvasta mupeltamisesta. Hevosen ylensyöttäminen sairastuttaa hevosen, joka  on alkujaan kehittynyt laihan ravinnon käyttäjäksi. Hevosten lihavoituessa ja liikunnan vähetessä kaviokuumeet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kyseessä on viheliäinen, ihmisen voimakkaasti myötävaikuttama elintasosairaus.

Kaviokuume on useamman sairauden seuraus, jossa kavioiden lamellit heikkenevät solujen apoptoosin myötä ja koko kannatinmekanismi voi pettää. Lamellien epiteelisolujen apoptoosin käynnistää verenkierrossa oleva liika insuliini. Verensokerin ollessa koholla insuliinia tuotetaan liikaa ja tämä laukaisee kavioiden ongelmat, mekanismi on edelleen tuntematon. Kliinisinä oireina tunistetaan kavion lämpö ja kaviopulssi, hevonen ei liiku mielellään eikä anna nostaa kavioitaan. Kaviokuumeprosessi on äärimmäisen kivulias ja toisin kuin usein luullaan iskee kaikkiin kavioihin, vaikka näkyykin ensisijaisesti etukavioissa, niiden kannatellessa enimmän hevosen painosta. Ja pahinta tässä tilassa on, että paljoa ei ole tehtävissä. Lievitetään kipua, seisotetaan viikko tolkulla, erikoiskengitetään ja toivtaan parasta. Paluuta täysin terveeksi ja ylensyöväksi ei enää ole, kaviosta ei tule enää entisensä, vaan arpikudosta muodostuu vääjäämättä. 

Ongelmana eläinlääkäri pitää lihavuuden tunnistamista nykypäivänä. "Miten estää lihominen, jos sitä ei edes tunnisteta?" Yhdeksi keinoksi mainitaan säännölliset ell-vuositarkastukset ja erilaisten kuntoluokitusten käyttö. Lopuksi määrätään hevoset laihdutuskuurille, Heti.

Niin se on meidänkin tallilla laidunkausi auki ja hepsut siirtyvät ympärivuorokautiseen laiduneloon. Alkukesän ruoho on kovin ravinteikasta ja ahneen Madamen pakki on pyöristynyt entistä pallomaisemmaksi. Niinpä tein päätöksen siirtää Jii jatkossakin yöksi hiekalle. Hiekkatarhassa on onneksi muitakin paksumahoja seurana ja olkea verkoissa. Päiväksi pääsee sitten laitumelle. Muutenhan sillä ei olekaan kuin kivennäistä tarjolla. Hiekkatarhailua sitten lisätään tai vähennetään pakin koon ja ruohon väkevyyden mukaan kesän kuluessa.