Seesteinen seniorini

Perjantaina oli vapaapäivä töistä. Hevosenomistaja viettää luonnollisesti tällaiset päivät tiiviisti tallilla. Kiva Mette, kun kävit  moikkaamassa ja kiitos tuliaisista, Jii arvostaa, mussunmussun…  Käytiin kahlaamassa pitkin peltoja ja  Selma tuli vielä hieromaan hepsun läpi. Omalla tätiratsun tasollaan Jii voi Selman mukaan hyvin. Pientä kireyttä paikkapaikoin, mutta ei mitään isompaa missään. Kaula sai kehuja niin Meteltä kuin Selmaltakin, minä nyt siinä mitään ihmeellistä huomannut, heh.

Selma myös totesi, että hauskasti Jackiestä on tullut avoimempi hevonen. Jii jaksoi olla hoidettavana niin kauan kuin heinäverkosta riitti nyhdettävää sen jälkeen steppaili ja pyöri ja hyöri. Ja ilmoitteli, että nyt vois jo pyyhkäistä tarhaan muiden luokse. Selma jutteli sille, että et nyt oikein vaikuta seesteiseltä seniorilta, vaan varsinaiselta tytönhupakolta :D  Jäin myös seuraamaan, kun Selma tutki ja hieroi Ceen ensimmäistä kertaa. Sanoin, että Selman sormet ”näkevät”. Ceelläkin vain silmät ja korvat pyöri kysymysmerkkeinä, kun Selma kävi hevosta kohta kohdalta läpi.

Sain lunastettua viimein joululahjani, kun kävin tuhlaamassa lahjakortin Keravan Horse & Riderin ystävänpäivämyynnissä. Tällä kertaa hankinnat kohdistuivat enimmäkseen ratsastajan ja tallitytön varustamiseen. Toppaliivien ja pipojen käyttöaste on täällä aika kova. Puuilon kautta vielä hakemaan kevyesti topattu sadeloimi vaihtoloimeksi ja itselle ratsastustoppahousut. Testailtiinkin sitten yhdessätuumin (tai kyllä se oli Jiin idea ja toteutus) toppahousujen loskanpitävyyttä lenkillä. Laukkaylämäen lopussa Jackie kuuli metsästä jotain eripelottavaa ja teki äkkipysähdyksen, jonka seurauksena tätsykkä istui lätäkössä. Ohjat onneksi kourassaan. Kolauksen sai lähinnä persaus sekä kuvitteluni suurenmoisesta tasapainostani. Ähkinpuhkin kevyesti vettyneissä toppahousuissani ratsuni selkään, ja eikun uudelle ympyrälle kokeilemaan, josko pysyttäisiin kyydissä loppuun asti.

 

Eilen kahlattiin maneesille tunnille. Nyt saatiin matkaseuraksi Uuno ja Minna, yhdessä on mukavampi matkustaa. Silta oli lumisena vähän jännä ja sulana virtaava puro ja tielle ilmestynyt lätäkkö, huiiii. Sen sijaan lumiaura, joka jyristeli edestä tiellä ei ollut niin paha. Ja aura muuten meni edestämme tosi nätisti ja rauhallisesti, pojot kuskille. Sen sijaan ohi pyrähtänyt pikkuauto ei vaivautunut hidastamaan hepsujen kohdalla. Todettiin Minnan kanssa, että tuolle ei kyllä morjensteta. Juipenkatille kiitos yleisestä liikenneturvallisuuden varmistamisesta ja avusta maneesilla.

Tunnilla työstettiin istuntaa laukassa, sen kun sain toimimaan alkoi heppakin toimimaan alla. Ja päinvastoin. Avoa kevyesti muistuteltiin loppuun. Voihan hiki. Unski veteli Minnan kanssa taustalla varmaan jotain laukkapiruetteja. Taina-opea kiitän taas kerran kärsivällisyydestä ja kyvystä nähdä aina jotain hyvääkin. Kylmäyksessä heppa sai puoli kiloa porkkanaa ja lähti tyytyväisenä heitukkana tarhaan.

Lähden vähän huolissani huonosti nukkuneena uuteen viikkoon, perheen pienemmistä nelijalkaisista yksi on kolmijalkainen, ja röntgenpöydälle päädymme tänään. Terveyttä teidän viikkoon ja rutistuksia. Edit later, eturistari terrierillä nuljuu, kuva suht siisti, mutta taidetaan me koukkaista leikkurin kautta....

Mikä Pappa!

Mummo-ja pappahepat ovat ihan parhaita. Ihan itkettävän ihana tarina.

Ihana Kotsi

Rouvat kävivät kävelyllä

Liukasta on kuin luistinradalla. Kävelyksi meni koko viikonloppu, kun maneesin valtasi koirien misseilyt. Lauantaina pyrytti, joten ratsasteltiin enkkuviltissä toista tuntia pellonreunustoja, kiipeiltiin ja kahlailtiin. Mieli virkistyi ja hepan askel oli reipas. Tuli lämmin. Eilen lähdettiin molemmat kävellen sumun keskelle, oli melkein keväistä. Omien hokkikenkien saappaanvarret eivät meinanneet lätäköissä riittää. Tuli kuuma. Rouva-hevoi vaikutti eloonsa tyytyväiseltä. Puhelimeen tarttui vain yksi kuva lauantain pyrylenkiltä.

Pitkissä kävelylenkeissä on kyllä puolensa.

Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen.
Jalat polkevat maahan järjestyksessä vasen takajalka – vasen etujalka – oikea takajalka – oikea etujalka. Saman puolen jalat eivät puhtaassa käynnissä ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken, kun etujalka nousee maasta tavallaan pois kohta maahan painuvan takakavion tieltä; jos saman puolen jalat liikkuvat eteen samanaikaisesti, kyse on virheellisenä pidetystä passikäynnistä.

Käynnissä hevosen kaula ja pää liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Käynnissä hevosen jaloista on maassa kerrallaan kaksi tai kolme. Ihannetapauksessa hevosen takajalka osuu maahan samassa kohdassa, jossa sen etujalka hetkeä aiemmin oli. Tämä tekee käynnin yleensä varsin tasaiseksi ja ratsastajalle miellyttäväksi. (Wikipedia)

Hevosen kävellessä siitä välittyy ratsastajaan minuutin aikana noin 100 moniulotteista, symmetristä ja rytmistä liikeimpulssia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä kuin ihmisen kävelyssä. Kun hevoseen ja sen liikkeisiin yhdistetään lämpö, joka on noin 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi, saadaan aikaan vaikutus, jota on mahdoton jäljitellä mekaanisesti. Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. (Ratsastusterapia)

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. (Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan -blogin Sari)

Maastoratsastus on hevoselle hyvin tärkeä virkistysmuoto. Vaihtelevassa maastossa ratsastaminen kehittää hevosen tasapainoa, kuntoa ja rohkeuttakin. Ylä- ja alamäet auttavat vahvistamaan varsinkin hevosen takaosaa. Hevosen työskenteleminen maastossa on usein kenttätyöskentelyä helpompaa paremman eteenpyrkimyksen vuoksi. Joskus voi olla molemmille piristävää lähteä maastoon hevosta taluttaen. (Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry)

HU:n haastattelussa ravivalmentaja Maarit Ollikainen vannoo kävelemisen lihaksistoa vahvistavaan voimaan. (Hevosurheilu)

Selfieiden äärellä

Maggie Simpson

Elimme vuosikausia mieheni kanssa kahdestaan. Teimme valtavasti töitä, harrastelimme ja matkustelimme. Kun perheeseen tuli ensimmäinen koira, mies ei varmaan puoleen vuoteen muistanut sitä kaupassa käydessään eli koiran ruoat unohtuivat takuuvarmasti, jollei erikseen muistuttanut. Aika teki tehtävänsä, ja sittemmin koirat muistetaan hyvin niin ruoka- kuin luuhyllyillä ja ne saavat omat tuliaisensa matkoilta.

Nyt kun Jackie Brown liittyi vahvuuteen, kävi taas samoin. Vähän kuin Homer Simpsonilla, joka unohtaa aina nuorimman lapsensa Maggien.

Nyt on ollut hauskaa huomata heräilyä perheenlisäyksen suhteen. Kaupasta tarttuu miehen matkaan jo vähän helpommin omppuja ja porkkanoita. Ja erityisesti kotikeittiössä leivänkannikat osataan jo säästää ja laittaa kuivumaan. Kehityskelpoinen otus.

Tallikaverit on kultaa

Änkeät viime metreillä mukaan raspattavien jonoon. Ja jumahdat kokouksen kautta liikennekaaokseen. Puhelimen akku loppuu. Verensokerit alhaalla. Kiroilet ikkunat huuruun.

Ja kun vihdoin pääset liikkeelle, saat puhelimen eloon, niin siellä odottaa viesti tallikamulta, että Juti mahdutti Jiin vielä mukaan, homma hoidettu, heppa käyttäytyi moitteetta, vaihtorahat löytyy sieltä, ja seuraava kerta sitten hoituu muiden mukana syksyllä. Itku meinasi ilosta päästä. Hyvä raspaaja on kiva, mutta ei onnistuisi sekään ilman maailman parhaita tallikamuja.  Kiitos Juipenkati!

Eläkeläisrouvia ja pienenpieniä keijukaisia

Liukasta on vähän kaikkialla. Parhaiten tuntuu toimivan pellonreunat, joten siellä lompsittiin lauantain pitkä lenkki. Eilen suunnattiin turvamiehen kanssa maneesiin, onneksi se pätkä autoteineen oli yllättävän hyvä ja pitävä. Maneesissa otettiin kaikki irti ja ravattiin ja laukattiin viikon ensimmäiset ne askellajit. Eka laukkapätkä höystettiin pukkihyppelyllä, hassu rouva.

Ope oli tallihommissa, joten omatoimitreeninä peruutuksia, kolmikaarista uraa, väistöjä. Peilit olivat sulat, ja opettelin käyttämään niitä. Huomasin heti saman kuin mistä valkut toistuvasti mainitsevat, en millään ilmeellä meinaa saada pohjetta riittävän taakse, lonkat kinnaa vastaan. Tyyppivika, mutta voiskohan sille tehdä jotain. Vai pitääkö hyväksyä omat rajoituksensa ja siirtyä länkkäriin.

Face jakoi vuoden vanhan kuvan Jackien eläkkeellejäämisjuhlasta Knaperbackassa.

Eikun uuteen viikkoon, omalla todo-listallani lukee Juti!/Mika!!, mikä tarkoittaa suuhygienistin ja jalkahoitajan tilaamista eläkeläiselle.

Ja pakko laittaa loppuun kuva Prillasta. Tälläinen söpöläinen muutti tallillemme viikonloppuna. En kestä. Se on niin pieni, että Shavantanjan sanoin muutti porkkanalaatikkoon....



Kuva Sukupostista.