Rouvat kävivät kävelyllä

Liukasta on kuin luistinradalla. Kävelyksi meni koko viikonloppu, kun maneesin valtasi koirien misseilyt. Lauantaina pyrytti, joten ratsasteltiin enkkuviltissä toista tuntia pellonreunustoja, kiipeiltiin ja kahlailtiin. Mieli virkistyi ja hepan askel oli reipas. Tuli lämmin. Eilen lähdettiin molemmat kävellen sumun keskelle, oli melkein keväistä. Omien hokkikenkien saappaanvarret eivät meinanneet lätäköissä riittää. Tuli kuuma. Rouva-hevoi vaikutti eloonsa tyytyväiseltä. Puhelimeen tarttui vain yksi kuva lauantain pyrylenkiltä.

Pitkissä kävelylenkeissä on kyllä puolensa.

Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen.
Jalat polkevat maahan järjestyksessä vasen takajalka – vasen etujalka – oikea takajalka – oikea etujalka. Saman puolen jalat eivät puhtaassa käynnissä ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken, kun etujalka nousee maasta tavallaan pois kohta maahan painuvan takakavion tieltä; jos saman puolen jalat liikkuvat eteen samanaikaisesti, kyse on virheellisenä pidetystä passikäynnistä.

Käynnissä hevosen kaula ja pää liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Käynnissä hevosen jaloista on maassa kerrallaan kaksi tai kolme. Ihannetapauksessa hevosen takajalka osuu maahan samassa kohdassa, jossa sen etujalka hetkeä aiemmin oli. Tämä tekee käynnin yleensä varsin tasaiseksi ja ratsastajalle miellyttäväksi. (Wikipedia)

Hevosen kävellessä siitä välittyy ratsastajaan minuutin aikana noin 100 moniulotteista, symmetristä ja rytmistä liikeimpulssia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä kuin ihmisen kävelyssä. Kun hevoseen ja sen liikkeisiin yhdistetään lämpö, joka on noin 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi, saadaan aikaan vaikutus, jota on mahdoton jäljitellä mekaanisesti. Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. (Ratsastusterapia)

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. (Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan -blogin Sari)

Maastoratsastus on hevoselle hyvin tärkeä virkistysmuoto. Vaihtelevassa maastossa ratsastaminen kehittää hevosen tasapainoa, kuntoa ja rohkeuttakin. Ylä- ja alamäet auttavat vahvistamaan varsinkin hevosen takaosaa. Hevosen työskenteleminen maastossa on usein kenttätyöskentelyä helpompaa paremman eteenpyrkimyksen vuoksi. Joskus voi olla molemmille piristävää lähteä maastoon hevosta taluttaen. (Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry)

HU:n haastattelussa ravivalmentaja Maarit Ollikainen vannoo kävelemisen lihaksistoa vahvistavaan voimaan. (Hevosurheilu)