Seesteinen seniorini

Perjantaina oli vapaapäivä töistä. Hevosenomistaja viettää luonnollisesti tällaiset päivät tiiviisti tallilla. Kiva Mette, kun kävit  moikkaamassa ja kiitos tuliaisista, Jii arvostaa, mussunmussun…  Käytiin kahlaamassa pitkin peltoja ja  Selma tuli vielä hieromaan hepsun läpi. Omalla tätiratsun tasollaan Jii voi Selman mukaan hyvin. Pientä kireyttä paikkapaikoin, mutta ei mitään isompaa missään. Kaula sai kehuja niin Meteltä kuin Selmaltakin, minä nyt siinä mitään ihmeellistä huomannut, heh.

Selma myös totesi, että hauskasti Jackiestä on tullut avoimempi hevonen. Jii jaksoi olla hoidettavana niin kauan kuin heinäverkosta riitti nyhdettävää sen jälkeen steppaili ja pyöri ja hyöri. Ja ilmoitteli, että nyt vois jo pyyhkäistä tarhaan muiden luokse. Selma jutteli sille, että et nyt oikein vaikuta seesteiseltä seniorilta, vaan varsinaiselta tytönhupakolta :D  Jäin myös seuraamaan, kun Selma tutki ja hieroi Ceen ensimmäistä kertaa. Sanoin, että Selman sormet ”näkevät”. Ceelläkin vain silmät ja korvat pyöri kysymysmerkkeinä, kun Selma kävi hevosta kohta kohdalta läpi.

Sain lunastettua viimein joululahjani, kun kävin tuhlaamassa lahjakortin Keravan Horse & Riderin ystävänpäivämyynnissä. Tällä kertaa hankinnat kohdistuivat enimmäkseen ratsastajan ja tallitytön varustamiseen. Toppaliivien ja pipojen käyttöaste on täällä aika kova. Puuilon kautta vielä hakemaan kevyesti topattu sadeloimi vaihtoloimeksi ja itselle ratsastustoppahousut. Testailtiinkin sitten yhdessätuumin (tai kyllä se oli Jiin idea ja toteutus) toppahousujen loskanpitävyyttä lenkillä. Laukkaylämäen lopussa Jackie kuuli metsästä jotain eripelottavaa ja teki äkkipysähdyksen, jonka seurauksena tätsykkä istui lätäkössä. Ohjat onneksi kourassaan. Kolauksen sai lähinnä persaus sekä kuvitteluni suurenmoisesta tasapainostani. Ähkinpuhkin kevyesti vettyneissä toppahousuissani ratsuni selkään, ja eikun uudelle ympyrälle kokeilemaan, josko pysyttäisiin kyydissä loppuun asti.

 

Eilen kahlattiin maneesille tunnille. Nyt saatiin matkaseuraksi Uuno ja Minna, yhdessä on mukavampi matkustaa. Silta oli lumisena vähän jännä ja sulana virtaava puro ja tielle ilmestynyt lätäkkö, huiiii. Sen sijaan lumiaura, joka jyristeli edestä tiellä ei ollut niin paha. Ja aura muuten meni edestämme tosi nätisti ja rauhallisesti, pojot kuskille. Sen sijaan ohi pyrähtänyt pikkuauto ei vaivautunut hidastamaan hepsujen kohdalla. Todettiin Minnan kanssa, että tuolle ei kyllä morjensteta. Juipenkatille kiitos yleisestä liikenneturvallisuuden varmistamisesta ja avusta maneesilla.

Tunnilla työstettiin istuntaa laukassa, sen kun sain toimimaan alkoi heppakin toimimaan alla. Ja päinvastoin. Avoa kevyesti muistuteltiin loppuun. Voihan hiki. Unski veteli Minnan kanssa taustalla varmaan jotain laukkapiruetteja. Taina-opea kiitän taas kerran kärsivällisyydestä ja kyvystä nähdä aina jotain hyvääkin. Kylmäyksessä heppa sai puoli kiloa porkkanaa ja lähti tyytyväisenä heitukkana tarhaan.

Lähden vähän huolissani huonosti nukkuneena uuteen viikkoon, perheen pienemmistä nelijalkaisista yksi on kolmijalkainen, ja röntgenpöydälle päädymme tänään. Terveyttä teidän viikkoon ja rutistuksia. Edit later, eturistari terrierillä nuljuu, kuva suht siisti, mutta taidetaan me koukkaista leikkurin kautta....