Opetusmestari

Kun opin ratsastamaan jonkun asian oikein, oma opetusmestarini antaa välittömän palautteen. Eilen oli vuorossa mukavaa palautetta. Oli ekat ulkoharkat ja kentät olivat itkettävän hyvässä kunnossa. Kuudelta oli valoisaa, pystyi ratsastamaan ilman takkia ja linnut lauloivat.


Ja sitten me lähdettiin kokoamaan sitä hevosta. Tiivis istunta, pohkeilla takaosaa mukaan, ohjastuntuma. Hevonen siirtää painoaan takaosalleen ja kantaa itseään, takajalat polkevat syvemmälle, vatsalihakset käytössä, selkä pyöristyy ja nousee ylös.


Onneksi meillä on oma takaosan poliisi, joka pääsi eilen hihkumaan monesti, että Hyvähyvä, kehukehu (hevosta, toimituksen huomautus).


Noora/Kootussa ravissa -blogissaan kuvasi kokoamista hyvin:
"Kokoaminen ei ole temppu, vaan tila, jossa hevonen pystyy suorittamaan temppuja. Kokoaminen on hevosen bodaamista, eli siihen tarvitaan lihaksia. Kokoaminen on hevoselle rankempaa kuin levällään kulkeminen. Ratsastaja oppii kokoamaan hevostaan, kun hän saa niitä pieniä ahaa-elämyksiä, miltä se tuntuu. Kokoaminen lähtee pienistä askelista.


Eilen me otettiin yhdessä Jiin kanssa Tainan avustuksella näitä pikkaraisia askeleita ja koettiin ahaa-elämyksiä. Ja päästiin ajoittain positiiviseen kierteeseen. Ravissa koottiin ja ahaat lisääntyivät. Laukassa minä onnistuin istumaan paremmin tasapainossa, Jii liikkui paremmin tasapainossa. Jii laukkasi pyöreämpänä, minun oli helpompi mukautua laukkaan, häiritsin hevosta vähemmän ja Jiin oli helpompi liikkua hyvin. Aijai. Tällä fiiliksellä puskaratsukko leijailee taas pitkään.


Rankemman harjoituksen jälkeen Jii pääsee tänään maastoon vertymään ja saa kk-annoksensa cartropheniä. Ja päiväannoksena rapsutuksia ja omppuja. On se rakas ja kovin taitava. Viikonloput meiltä teille.