Kettu mä sanon

Meillä on Jiin kanssa ollut useammankin kerran kettu lenkkiseurana. Nyt repolainen viihtyi niin kauan seurassamme, että ehdin sitä vähän kuvatakin.

Kettupesue syntyi viime kesänä tallin maastohin, uskon tämän rohkean ja hyväkuntoisen nuorukaisen olevan siitä. Sillä on seuralainenkin, mutta se kipittää metsään, kun tulemme riittävän lähelle. JB ei kettua pelkää, lenkkeilee sen kanssa mielellään. Tdn luulee sitä koiraksi.

Eilen kettu juoksi meitä vastaan, asettuu koirilta tuttuun leikkiasentoon, odottaa, odottaa ja kun ollaan riittävän lähellä pinkaisee karkuun. Ja sama uudestaan.

Kun olin ostanut Jiin ja olimme ensimmäisillä maastolenkeillä, kinttuihin vilisti pieni mäyräkoira naapurista valtavalla ajohaukulla. Ei ollut hajuakaan, miten Jackie koiriin suhtautuu. Varauduin sinkoutumaan kuuhun, mutta Jii otti yllättävän lungisti.  Suorastaan rentoutui alkuun vähän jänskillä maatolenkeillä, kun sai mäykystä seuraa. Se kun aika usein karkasi peräämme.

Tykkään kyllä ton tamman luonteesta. Reaktiivinen, huomaa joo kaiken, mutta ei pöllöile. Katsoo tarkasti ja siitä homma jatkuu, kun suurempaa vaaraa ei todeta. Tosin toissapäivänä ei yllättäen suostunutkaan tulemaan vesariin, silmät pyöri kauhistuneena ja peruutteli. Joku oli jättänyt pari valkoista muovipussia käytävälle. Ehhehee.