Hyvä valkku alla, kylmäiltiin jalat, juotettiin ja syötiin päärynöitä. Harjailin, suin ja kiillotin. Jouhet nätisti, vuohiskarvat ojennukseen, nenänpielet ja silmäkulmat siistiksi. Käytiin vielä hetki auringonpaisteessa kävelemässä, että kuivaa varmasti ennen tarhaa. Kiillotettu hevoi kiilsi auringossa, kerrankin karvat ojennuksessa. Aiettä. Hiekkaisella kentänreunalla näytti erityisen ilahtuneelta ja kävi maata kupsuttamaan. Hetken mietin, että jos ei kuitenkaan piehtaroitasi, mutta eihän sellaista voi millään kieltää. Eihän? Antaumuksella kihnutti korvia myöten ja molemmat puolet. Vein tarhaan hiekkakuorrutuksen harmaan hevoseni, joka pölypilvessään kipitti kavereiden kanssa lounaalle. Olkoon sitten likainen, kunhan on häpi.
Edit myöhemmin. Tuikku sanoi joskus, että Jiissä voisi melkein olla ripaus kylmäveristä, kun sen kintut ja kaviot on niin vankat, karva paksua ja pörheää. Nyt se on vielä saanut kasvattaa komeat vuohistupsut! Haa, tallin friisit vaviskaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti