Ihahaa

Niin sanoi Jackie minulle, kun palasin muutaman päivän työreissulta. Ekaa kertaa hirnui tarhasta kuuluvan tervehdyksen ja jolkotteli vastaan. Kyllähän se työnuuvuttaman omistajan mieltä lämmitti. Ei sillä, että se hirmuisissa kevätkiimoissaan hirnuu vähän kaikelle vähän koko ajan :D



Tulihan taas todistettua turpaterapian voima. Olin ihan puhki kaikesta duunista ja puhumisesta, lentokilometreistä ja liian vähistä yöunista venyneiden työprojektien. Zombi-minä piristyi jo nähdessään hymyilevän miehensä lentokentällä vastassa, koirien kanssa metsässä ja muuttui maastossa hevosensa kanssa omaksi itseksekseen. Mun mindfulness ja joogastudio ja toimintaterapia ja mitä näitä nyt sitten on..

Kuva sunnuntailta, kauris havaittu!

Tuomari tuli taloon

Viikonloppuna kouluratsastustuomari Maria Nikkilä karautti tallillemme keltaisella kuljetuksella. Muut tuuppasivat ja minä opiskelin radanreunalla. Oli kiva päästä seuraamaan tuomarin näkemystä eri ratsukoista, kertoi mitä vahvuuksia ja mitä heikkouksia kussakin ratsukossa näki. Pääsi seuraamaan helpon C, helpon B ja KN specialin arvostelut. Hienosti ratsukot suorittivat ja toivottavasti saivat vinkkejä omana tekemiseensä. Lopuksi kahvia ja pullaa.

Jos haluaa Marian oppiin, niin kannattaa tsekata Rannikon ratsutilan FB-sivut. Kesäleirejä voi lämpimästi suositella, tuli sitten omalla orhilla tai lainasi Marian tallista. Paitsi, että Maria on tuomari, niin melkoinen käsityöihme. Marian ponniineihin kannattaa käydä tutustumassa Niksulandian sivuilla.

Kevätsäät ovat olleet vallan veikeitä. Perjantain samalla lenkillä saatiin raekuuro niskaan ja seuraavaksi olikin jo kuuma auringon porottaessa.

Tammoilla on kevätkiimat, lenkilläkin piti huudella kavereille. Mahdottoman hormonihyrrän kanssa olen just nyh ihanihan vähän kade aina tasaisille ruunanretaleille...

Kisakatsomossa

Viikonloppuna suuntima vanhaan ratsastuskouluun ja Jiin entiseen kotitalliin kouluratsastuskilpailuja katsomaan ja moikkaamaan vanhat tutut hepoiset ja kamut.


Ensin tosin lahjoin tuomarin :) Tuomarina toiminut Maria Nikkilä on oikea käsityöihme, meille oli tehnyt mittatilaustyönä ihanat tossut.

Näitä saa tilataa mittatilaustyönä Niksulandiasta.... Suosittelen lämpimästi.

Kiersin ensin vanhat kulmat ja tunsin lievää vieraantumisentunnetta. Mutta ihmiset ja tutut tuntihepat olivat juuri niin ihania kuin muistinkin. Kiitos järjestäjille mukavasta setistä.

Mette oli napannut kuvan meidän tervehtimisestä Eddien kanssa. Kiitos.

Taitavia ratsukoita yksi toisensa jälkeen. Vierailevat tähdet taisivat viedä voittopystit, mutta eivät jääneet tuntiratsukot kauaksi. Onnittelut Lauralle&Chipolle ja Metelle&Swahibulle hienosta yhteistyöstä, sujuvista radoista ja palkintosijoista. Menoanne oli ilo katsella.


Myöhemmin riensin omalle tallille omaa karvakasaani halailemaan. Karvanlähtö on nyt käynnistynyt todenteolla. Rapsutin eläintä tuntitolkulla. Ihana lenkki sumuisessa säässä.

Kettu mä sanon

Meillä on Jiin kanssa ollut useammankin kerran kettu lenkkiseurana. Nyt repolainen viihtyi niin kauan seurassamme, että ehdin sitä vähän kuvatakin.

Kettupesue syntyi viime kesänä tallin maastohin, uskon tämän rohkean ja hyväkuntoisen nuorukaisen olevan siitä. Sillä on seuralainenkin, mutta se kipittää metsään, kun tulemme riittävän lähelle. JB ei kettua pelkää, lenkkeilee sen kanssa mielellään. Tdn luulee sitä koiraksi.

Eilen kettu juoksi meitä vastaan, asettuu koirilta tuttuun leikkiasentoon, odottaa, odottaa ja kun ollaan riittävän lähellä pinkaisee karkuun. Ja sama uudestaan.

Kun olin ostanut Jiin ja olimme ensimmäisillä maastolenkeillä, kinttuihin vilisti pieni mäyräkoira naapurista valtavalla ajohaukulla. Ei ollut hajuakaan, miten Jackie koiriin suhtautuu. Varauduin sinkoutumaan kuuhun, mutta Jii otti yllättävän lungisti.  Suorastaan rentoutui alkuun vähän jänskillä maatolenkeillä, kun sai mäykystä seuraa. Se kun aika usein karkasi peräämme.

Tykkään kyllä ton tamman luonteesta. Reaktiivinen, huomaa joo kaiken, mutta ei pöllöile. Katsoo tarkasti ja siitä homma jatkuu, kun suurempaa vaaraa ei todeta. Tosin toissapäivänä ei yllättäen suostunutkaan tulemaan vesariin, silmät pyöri kauhistuneena ja peruutteli. Joku oli jättänyt pari valkoista muovipussia käytävälle. Ehhehee.

Keskinäisen Kehumisen Päivä

Katja S:n blogissa oli kehumishaaste, johon me Jiin kanssa vastaamme. Toisiamme kehumme vuolaasti ihan joka päivä. Jii kuulee olevansa mailman paras ja kaunein ja taitavin. Mitä se tietysti onkin. Jiin kehut kuvittelen näkeväni keskinäisestä luottamuksesta, ilkikurisesta pilkkeestä silmäkulmassa, rennosta hevosestani, joka tönäisee turvallaan, kun on jotain vailla.
Mutta nyt piti kehua muita. Eli mepä kehaisemma julkisesti:


1. Äiti. Uskalsi aikoinaan päästää ainokaisensa isojen hevosten maailmaan.


2. Aina positiivinen Hannamari. Lähti kanssani Takaisin satulaan kurssille. Ratsasti kanssani vuosia samoilla tunneilla, kulki matkat samalla autolla ja jakoi paluun hevosten pariin.


3. Ponikerho. Iloa- ja energiaa pursuava mimmijoukko, joka puhuu samaa kieltä. Ja nauraa paljon.


4. Heidi. Käsikädessä oman hevosen hankinta alusta loppuun. Minä itkin vuolaasti, kun Heidi sai ison mustansa ja Heidi kyynelehti, kun Jiin riimunnaru annettiin minulle.


5. Leea ja Leean ystävä, joiden avulla löysin maailman parhaan tallin. Sydämellinen kiitos pyyteettömästä avustanne.


6. Tuikku ja Henkka, maailman parhaan tallin johtoryhmä. Hevoseni on kotona.


7. Taina. Ratsastuksenopettajani, joka on opettanut minulle enemmän kuin kukaan ikinä. Ja joka saa vatsalihakseni kipeiksi kaksi kertaa viikossa.


8. Tallikaverit. Avuliaat ja ihanat. Emme tulisi toimeen ilman teitä. Tai ainakin olisi huomattavasti tylsempää :)


9. Jii haluaa kiittää aiempien vuosien niitä tuntsareita, jotka jaksoivat olla kärsivällisiä ja reiluja, kiittivät kauniisti tunnista ja hoitivat huolella. Noaa ystävyydestä. Ja nykyisiä tallinpitäjiä juuri niistä puitteista, jotka heppa valitsisi, mukaan lukien hyvät ja riittävät sapuskat...


10. Mikko. Ihan kaikesta <3

Omistettu Pienelle Punaiselle

Osanotto Pienen Punaisen perheelle. Luopuminen on kamalan surullista, mutta joskus se suurin lupaus minkä parhaalle ystävällemme olemme velkaa.

Kannat kattoon

Jii laittaisi kevään kunniaksi korkkarit kattoon, mutta kun ne hokit just poistettiin... Eilinen vajaan kahden tunnin maastolenkki oli ihan täyttä kevättä. Aurinkoa, leskenlehtiä ja sinivuokkoja, yksi hullu-pupujussi, melkein kuin se Liisa ihmemaassa Valkoinen kani. Hyvää seuraa, rentoa kävelyä, laukkapätkiä. Aaaaahhhh.


Leskenlehti ja Jackie B.

Hikilenkin ja puunauksen jälkeen...