7.

Seiska on Hoitotäti. Koska lomamatka. Nykyisin lomareissut tietää sekä kivaa, että aina vähän haikeaa. Loppuperhettä on aina ikävä. Koirat ryntäsivät totutusti äitini luo, niiden toinen koti.

Jiin kanssa olen yhtä älytarkka. Kerran kun sille sen lupasin, että ei enää vieraita, satunnaisia kävijöitä. Sen ei enää koskaan tarvitse elää ratsastuskouluelämää, sen osan se on jo tehnyt. Tallinväki on ihan helmeä, jätän silmäteräni täysin heidän huostaansa, tiedän, että pitävät huolen. Liikuttajia ja rapsuttajia on ne muutama ihana, jotka omien menojensa ja heppojensa ohessa ehtivät hoitamaan myös Jiin. Sain huoltotiimiin lisäapukädet lomareissun ajaksi, ja mielenkiinnolla odottelin tallilta ensimmäisen illan raporttia. Se alkoi: "Jackie on ihana mussukka." Voi ihanuudet, josko sitä vähän malttaisi lomailla.

Niin ja yksi ISO heppaliike merkattu karttaan.....

Tällai lenkkejä ne oli tehnyt hoitotätylin kanssa. Jii vetää neljän friisin laumaa lauantain lenkillä. Kuva Mariannan. 

Kuva Sadun. 

Parhaita hyvien joukossa

6.12. Suomenhevonen

Minun synnyinkodissani Soinissa oli kaksi hyvää hevosta ja pieni varsa, kun meille tuli kortti, että on luovutettava talosta yksi hevonen valjaineen kärryineen päivineen puolustusvoimain käyttöön. Isävainajani lähti viemään itkusilmin omaa kotikasvattiaan. Se oli meille lapsillekin raskasta, vaikka se oli eläin, mutta kyllä hiljaisuus syntyi, kun hevonen kotipihasta lähti tuntemattomalle taipaleelle ja sinne sen kohtalo määräsi kaatumaankin kuin sotilaan. (SKS KRA HS 2: Mattila. 1975.)

Hilma Ritalan kertomuksessa. Into-ruuna, joka oli ollut vasta kolmivuotias joutuessaan sotaan, oli palattuaan mennyt kotitalliin ja siellä emänsä parteen. Ne olivat kaulailleet ja yhteen ääneen  ”hökättäneet”. (SKS KRA HS 3: Ritala.1975) Irja Tuomisen kertomuksessa ajomies Äijälä kertoo Ukko-ruunan hörhötelleen koko illan hyvää oloaan talliin päästyään. Oli kuulemma selvä keskustelu tallissa käynnissä. Kotirintaman hevoset kysyivät ja Ukko aina vastasi. Ajomies sanoi: Siellä sotasankari tuntui koko illan kertoilevan sotamuistojaan. (SKS KRA HS 4: Tuominen.1975)

Tässä vielä ihmisen ja hevosen kumppanuudesta sota-aikana. Ei kyllä kuivin silmin lukenut.

5.

4.

Luukusta neljä kurkkii Sporttinurkka.

Kävelymatkat maneesille ja takaisin, oma verkkaus ja loppujäähdyttelyt sekä ohjattu tunti, 2h retki. Jumppien jälkeen huoltotoimet, lämmin melassitee, toppatakki päälle ja kavereiden kanssa tarhaan tankkaamaan.

Ja loppukevennys kaupanpäälle. Mamman loimentuunaushuumoria...

3.

Luukku 3: Läsnäolon laboratorio.

Galleria Huudossa avautui tänään näyttely ihmisen ja hevosen välille syntyvästä sosiaalisesta suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Hetkessä kokemisesta haltioitumista.

Taileilija on Riikka Latva-Somppi ja näyttelyn pääosassa suomenhevonen Kristoffer. Ääntä, kuvaa ja liikettä.

Koiratkin olivat tervetulleita ja juoksivat lopulta ympäri galleriaa ja taiteilijoiden työtiloja, kun me nautimme kupilliset kahvia Kristofferin höristessä taustalla. Läsnäoloa koko keholla.

Galleriakierroksen jälkeen toteutin läsnäoloa ihan omassa laboratoriossa oman koekappaleeni kanssa. Näkö, kuulo, haju, tunto...Teimme kotiläksyjä kentällä huomista tuntia varten. Ei mainittavaa menestystä. Tule apuun Anja eikun Ope.

2.

Jackie Brown rakastaa eniten kaikesta ruokaa. Sen jälkeen kaverit on ihan jees.

Luukku 2: Kaverit. Laitumella ja tarhassa oma lauma. Naapurin Uuno. Lukuisat lenkkikaverit. Yhdessä on hyvä.

1.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku: PP (Päiväkävely ja Päärynä).