TIK TAK TIK TAK

Soon mun biologinen kelloni, joka tikiTTÄÄ. Ihmislapsia se ei ole koskaan tikitellyt, mutta karvalapsia senkin edestä. Koirat ovat järkevässä iässä ja uusi pentu olisi kiva ottaa hännänhuipuksi. Napsuttelen hajamielisenä muutaman kasvattajan sivuilta pentusuunnitelmia nähtäväksi.

Aamuisin selaan ilmoitukset hevosten myyntipalstoilta. Suomenhevosten maitovarsoja esittelevän ilmoituksen kohdalla meinasi mennä aamukahvit vääränkurkkuun. Alan ymmärtää, kun tallikaveri kertoi blokanneensa itse itseltään tietyt sivut...

Onneksi ja harmiksi on järjenääni, joka kuulostaa mieheni rauhalliselta, mutta vakaalta ääneltä. Ääni, joka sanoo "Ei kultaseni, ei".  ennen kuin ehdin lausettani "Oisko tällainen..." loppuun.

LitsLätsin kautta paahteeseen ja sieltä sopivaan

Perjantaina satoi aamusta iltaan (luojan lykky, että ne heinät tehtiin edellisenä päivänä...). Välillä satoi vähemmän, välillä lotisi ihan kunnolla. Alkuillasta tallin parkkis oli tyhjä. Satoi edelleen. Otin Jiin varustettavaksi ja tuijottelin ulos, sataisko vähän vähemmän, no eipä juuri. Mutta lenkille piti lähtemän, joten saderompetta niskaan ja baanalle. Onneksi saatiin tallikevereista seuraa. Maastoillessa sade ei haitannut, oli lämmintä ja ötökätkin olivat antaneet periksi. Käveltiin ja juteltiin, väliin muutama reippaampi pätkä. Otan usein laukat Jiin kanssa kärjessä, mutta nyt annettiin innokkaan Lellun mennä keulilla. Jopas löytyi Madamelta kaasu, kun joutui peränpitäjäksi. Hihitellen yritin pysyä kyydissä ilman satulaa, sadeviitta hulmuten ja kumpparit jalassa hölskyten. Hyvä mieli.

Leelia, Satu ja Jii. Ihan hymyilytti vielä lenkinkin jälkeen.

Laumakaverukset lenkkeilevät mielellään yhdessä.

Lauantaina oli aamuvalkku. Aurinko kuumensi jo aamusta kentällä ja hiki tuli. Jumppailtiin lapoja auki ja pohjetta läpi. Menestys oli vaihteleva, mutta jos hepsu liikkuu niin paljon paremmin loppu- kuin alkutunnista, niin pitää olla tyytyväinen. Kesävatsat taitaa molemmilla olla vähän tiellä, mutta yrittänyttä ei  jne. Viilenneltiin suihkussa ja kuorruteltiin ötökkäaineilla. Kuuma ja ötökät ei ole ihan mun lemppariyhdistelmä...

Kahden ääripään sään jälkeen eilen osuikin oikein passeli keli. Pilvistä ja kevyt tuulenvire, satunnainen ripsaus vettä. Just sopivasti, kun saatiin vieraita. Jiitä aiemminkin reissujeni aikana hoitanut Minttu kipusi Jiin selkään ja mina olin saanut Pirjolta Ceen lainaan. Siinä sai kivasti kuulumiset vaihdettua, kun huollettiin hepsut matkaan. Mukava retki ja oli kiva seurata Jiitä ulkopuolelta, on se kyllä lungi maastoilija. Cee oli astetta vilkkaampi, liikkui reippaasti keulilla, ylitti sillat mukisematta ja ravaili mielellään. Pari rauhallista laukkaakin otettiin siinä Jiin kyytipoikana. Tämä on ehkä paras tapa ikinä tavata ystävät.



Mahtavinta tätä viikkoa. Säineen päivineen.

Nyt paalataan

Niitto, pöyhiminen, paalaus, kuivuri ja hyvälaatuista kuivaheinää hevosille talveksi. Säiden kanssa vekslaamista. Eilen tehtiin 600 paalia. Osaan arvostaa sitä, että tallilla on omat heinät, joiden laatuun satsataan. Siinä vuodattaa enemmän kuin mielellään muutaman hikipisaran talkootyönä. Ja osaa myös arvostaa jokaista paalia, joka talvella hevosille kannetaan. Hyvällä porukalla ja huonoilla jutuilla sekä mahtavilla eväillä homma sujui ja kuivuri täyttyi.

Kuva lavastettu ylivuotisilla heinillä, kun ekaa kuormaa odotettiin purettavaksi.

Loppuun vielä piipahdus Kavioliitossakin mainostettuun itsesäälimaahan. Tiistain valkku oli kaameaa räpellystä. Miten sitä ei voi osata ratsastaa. Ja Jii kyllä kulki ihan vain sen mukaan. Kun aloin kiukutella ja yliyrittämään, niin tamma juoksi korvat kippuralla alta eikä mistään tullut mitään. Ja mina aloin mököttämään. Kaikilla muilla meni hirveän hienosti, mutta me oltiin ihan surkeita. Menen kuoppaan ja sirottelen tuhkaa. Ope kun yritti löytää jotain hyvää, niin mulkoilin sitäkin. Hienoille kanssaratsukoille irvistelen täältä kuopasta. Huomenna lisää tätä kivaa tarjolla. Etta kivat viikonloput vaan teillekin.

Ajatuksia ohjasajosta

Eka kerta ohjasajoa takana. Kivaa puuhaa ja erityisesti vaihtelua liikutukseen. Hevosta saadaan työstettyä venymään eteen alas ja käyttämään selkäänsä ilman sitä perunasäkkiä selässä. Samalla näkee itse, miten hevonen liikkuu. Ohjasajaen voi helposti voimistella ja venytellä hevosta. Hevosta ohjataan paitsi niillä ohjilla, niin ääniavuilla ja sijoittumisella hevosen suhteen. Raippakin on yksi avuista, tosin ei nyt ollut meillä mukana sekottamassa pakkaa. Meinasin ihan muutenkin kompastella niihin pitkiin ohjiin...


Meillä tämä eka kerta oli ihan tutustumista lajiin. Alkuun kokeiltiin varusteita, selustinta ja sen renkaita sekä ohjia. Lainavarustuksella päästiin alkuun. Katsottiin eri tapoja pujottaa ohjat selustimeen ja kuolaimeen.

JuipenKati neuvoi, auttoi ja oli ensin ohjaksissa. Olin lukenut, että ensikertalaiselle ehdottomasti taluttaja matkaan. Ehkä puolikierrosta talutin, kun Kati pyysi siirtymään pois, kun häiritsin :D


Jiitä vähän jännitti alkuun, korvat pyörivät ja tamma mietti päänsä puhki, että mitäs nyt tapahtuu.  Puski alkuun ympyrällä sisälle ja tarjosi vauhtia, kun ei ymmärtänyt. Mutta aika nopsasti hokasi, mistä oli kyse, rauhoittui, rentoutui ja pyöristyi. Oikeen päristeli, kun ei enää jännännyt.


Käyntiä työstivät, ympyröitä molempiin suuntiin, pysähdyksiä, peruutuksia ja kentällä pitkiä sivuja, kulmia ja kahdeksikkoa. Vajaa puoli tuntia tekivät töitä. Minäkin kokeilin loppuun ajotuntumaa. Jatkamme harjoituksia ja vähintään kerta viikkoon olisi tarkoitus mahduttaa ohjasajoa kalenteriin. Pidän ohjasajosta myös siksi, että siinä voin liikuttaa hevosta muutenkin kuin pelkästään pyöreällä uralla, mikä tekeekin siitä huomattavasti monipuolisempaa kuin juoksutus. Liikkuttaa hevosta kuin ratsastaisi, mutta ilman pohkeiden ja istunnan apuja.


Taitavammat täällä tallilla tekevät valjakkotyöskentelynä näitä tehtäviä. Vaikka haaveilenkin kärryjen laitamisesta perään, niin tdn Jiin kanssa työstämme tämän ohjastelun jatkossakin ihan jalan. Seuraava hevonen onkin jo ihan eri juttu ;)


Kiitos JuipenKatille!

Velvollisuus auttaa

Fb ilmoitti monelta kanavalta maanantaina hevosen kadonneen Nuuksioon. Kyseessä oli suosittua Ruuhkavuosiratsastaja-blogia pitävän Anniinan Pähkinä-ruuna. Seurailin illan mittaan etsintöjä monen muun lailla huolestuneena. Etsintöihin kaivattiin apua, etsittävä alue oli laaja ja osittain hankalakulkuinen.


Juttelimme aiheesta kotona, ja totesimme miehen kanssa tuntevamme maaston erityisen hyvin maastopyöräilyharrastuksen myötä. Sovimme, että liitymme hakujoukkoihin tiistaina, jos tarve on. Tiistaina pyyntö tuli, joten lähdimme kesken työpäivän pakkaamaan pyöriä kyytiin, ja suuntasimme Solvallaan. Kartat olimme katsoneet jo valmiiksi. Etsintä oli suht huonosti organisoitu, mutta kaikilla oli vahva halu auttaa.

Etsijöitä tuli paikalle koko ajan, pienlentokone pörräsi yllä ja etsijäkoiria odotettiin metsään. Saimme toiveet etsittävästä alueesta, jota lähdimme tarkasti läpikäymään, hajaantuen aina tarvittaessa. Erityisesti kikkarekasat ja tuoreemmat kavionjäljet tarkastimme huolella. Lammet ja suot kierrettiin jalan.

Mikko ajoi laajemmalle säteellä ja yksiä jälkiä tarkastellessaan tavoitti Oittaalta ratsukon, joka oli niinikään samalla asialla. Henki löytää kadonnut vielä valoisaan aikaan oli vahva. Whatsapp-ryhmätiedotus tiesi kertoa etsijäkoirien lähteneen Anniinan kanssa metsään, joten jäin passiin ja Mikko jatkoi ajoa kauempana.

Onneksi pian tavoitti viesti karkulaisen löytymisestä. Siellä se oli vedellyt mustikkaa kanervikosta kaikessa rauhassa, kun se löydettiin. Lammen rannalta, taukopaikalta. Hevoi kunnossa ja varusteetkin vielä matkassa. Löytöpaikka oli juuri se, johon etsinnät oli jo aamusta keskitetty ja jonne etsijäkoirat ohjasivat. Tuuletimme ja palailimme huojentuneena metsästä ja vilkuttelimme kotiin kävelevälle Pädelle vielä heipat.


Niin, mistä sä tunsitkaan ton Anniinan Mikko kysyi kotimatkalla. Ei me tunneta, vastasin. Hevoskavereita ei jätetä, tunnettin tai ei.

Mennään ja meinataan

Heipat vain tännekin. Tässä mitään blogia ehdi kirjoittamaan, kun ei ehdi kissaa sanomaan koko viikonloppuna.


Jiin osallistui kiireeseeni lauantaisen aamuvalkun muodossa. Kauheen kivaa oli taas, ja kuumaa ja hiki. Siirtymiä, siirtymiä. Laukannostoissa pientä paranemaa, jihuu.

Ennen tuntia

Tunnin jälkeen

Siitä kun pääsi suihkun kautta kotipuuhiin tuli kutsu heinätöihin. Eikun uudestaan tallille ja oli kivaa, kuumaa ja hiki. Vajaa pari kuormaa saatiin paalia sisään, kun sadekuuro lopetti kiireen. Saunan kautta pakkaamaan autoa seuraavan päivän hulinoihin, joihin kello herätti sunnuntaiaamusta viideltä. Jii sai sentään vaparin, kun höyrysin tuolla agilityradaoilla koiran kanssa. Palailen taas, kun ehdin siihen kissaan. Moikut.

Seuraavaksi sää...ai mää vai?

Pajatsokisan ennakkosuosikki lähettää kesäterveiset, böö.

Mukavasti on säitä pidellyt. Kuumakin ollut, mutta onneksi väliin on mahtunut näitä vilpoisia päiviä. Eroa menossa havaittavissa, kun viime viikolla valkku oli tukalan kuumassa ja eilen viileämmässä. Oli niin paljon virkeämpi rouvaskainen, että sai ratsastaja vatsalihaksiaan käytellä ihan tosissaan. Härremunjee, että saatiin taas muutamia ravipätkiä menemään kivasti. Siirtymissä (ravi-laukka-ravi) tehdään vielä töitä. Ja hetki tehdäänkin. Tässä teille eilisen treenin ja pesun jälkeinen belfie:

Kesäkengät saatiin jalkaan, kun friisejä kengittämässä käynyt Tomppa naputti samalla meillekin uudet popot alle. Kuparinaulat ja kaikki.

Silmäänsä (vasen, eli se jo aiemminkin lääkitty) siristeli mennä viikolla, niin sai taas hupun päähänsä ja tippoja silmään. Tuntui auttavan ja oli huppunsakin viskannut tantereeseen eilen. Seuraillaan öögaa ja hoidetaan tarvittaessa lisää. Huppupää yllätti ja ekaa kertaa ikinä näin sen tavallisella suolakivellä. Hyvä tyttö, osaa hoitaa oman suolatasapainonsa.

Viereiselle laitumelle tuli uusia heppoja, kun Aatu ja Jysky, Prilla-ponin isoveljet muuttivat tallille. Jysky on Jyllaninhevonen eli tanskalainen työhevonen. Aikas harvinainen rotu ja mikä herrasmies!

Ihanaa keskikesää kaikille, toivotaan lisää viileää säätä :D Huomen ollaan taas jännän ääressä, kun Juipenkati tulee neuvomaan meitä ohjasajon saloihin. Ohjasajon alkeista seuraamassani blogissa: Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan!