Talkoot

Talkoot eli talkootyö on perinteinen avunmuoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne.


Porukalla laitettiin tallin kesäkenttää kuntoon, karsittiin puskia ja harattiin kivet pois kentältä. Hyvä tunnelma ja jutut sekä tietysti kahvia ja pullaa. Seuraavat talkoot treenilenkin puolelle jo suunnitteilla. Tykkäykset koko porukalle.

Rivimäisessä muodostelmassa,

Varustusta ja kottariin mahtuva Prilla-poni.

Rangat matkalla tarhoihin hepsujen iloksi.

Ponikerhon kevätretki

Ratsastuskouluaikainen ponikerhomme järjesti kevätretken meille, oli ihana nähdä, muistella ja päivittää nykyiset kuulumiset kahvikupposten äärellä. Kaikki ovat innokkaasti heppaelämässä mukana, osa ratsastaa edelleen yhdessä ja viikottaisia tuntirapsoja jaetaan Fb-ryhmässä.
Heppaystävät on vaan niin. Tervetuloa Murut uudelleen, anytime!

Jii tuttujen kamujen keskellä. Kun käveltiin Jiin kanssa parkkikselle vastaan ja Heidi alkoi juttelemaan, niin ihan kuin tamma olisi tunnistanut tutun äänen.

Leenan kuvia plantaasilta.

Elli ja Fiona seurustelevat.

Pikku-Prilla on kestosuosikki.

Nyt poistetaan hokit

Valmistauduin odotettuun hokkien poistoon huolella. Harjasin hokit, kiillotin hokkiavaimen, venyttelin selän, säädin valaistuksen ja ryhdyin hommiin. Hirveä ähkiminen, hikoileminen ja sepän sättiminen. Eikä hokki eikä viereinenkään liikahtanut mihinkään. Vartin päästä luovutin ja päätin tilata sepän vaihtamaan kesäkengät. Kerroin siinä ohimennessä tallikaverille perin juuttuneista hokeista. Tallikaveri lohdutteli, että niinhän ne usein on, josko hän kuitenkin huvikseen kokeilisi ennen kengittäjän kutsumista. Tämä ravipuolen NAISihminen irrotti kaikki hokit noin minuutissa. Että näin. Kiitosta vain Terhi. Onni on talli, joka pitää meistä huolta. Ja ne hokit OLI tosi tiukalla. Kai.

Lukkari

Viikko tallipäiväkirjasta, toteutunutta ja suunniteltua.

Maanantai: Tuikku pisti Cartophenin aamulla. Valmennus, kolme ratsukkoa. Verkka maastossa. Hevonen tuntuu lepoviikonlopun jäljiltä vähän jäykältä ja ravi oli tunnin alkuun aavistuksen rikkoinen, vertyi tunnin kuluessa. Istuntaharjoituksia ravi- ja laukkaympyröillä, haettiin hyvää (tai ainakin parempaa) muotoa hevoseen. Jalkojen kylmäys. Hionneelle hepalle BOT-loimi illaksi (otetaan lämpimässä tallissa yöksi pois). Toppaloimien pakkaus pesuun.

Tiistai: rauhallinen maastoilu keskenämme. Vertyi hyvin lyhyillä laukkaosuuksilla. Jalkojen kylmäys. Satulahuovat ja suojat pesuun.


Keskiviikko: satoi kaatamalla. Sadeloimitus ja maastakäsin 1h kävelyä ja hölkkää maastolenkillä. Sahi-papa seurana. BOT illaksi selkään.


Torstaina: valmennus, kaksi ratsukkoa. Hevonen liikkui heti alkuunsa jo paremmin. Jatkettiin, mihin alkuviikosta jäätiin. Nyt laukkaharjoituksissa myös suoristettiin hevosta, haettiin ulko-ohjalle parempaa tuntumaa. Kulmien ratsastusta, taivuttelua. Koko ajan tasaisempaa suoritusta, hyviä pätkiä väläytteli. Hikisen hepsun pesu, jalkojen kylmäys ja BOT.


Perjantai: maastoon palauttelemaan. Reipas lenkki. Jalkojen kylmäys, tarhaan loppuvertyilemään. Tallikaapin raivaus (huomenna tulee vieraita...). Omppu- ja porkkanavarastojen täydennys.


Lauantai: vapaapäivän kävelytys. Hokkien irrotus. Iki-ihana tätiryhmämme Knapperin ajoilta tulee kylään. Kenttien haravointitalkoot nyyttärihengessä. Harjat pesuun.


Sunnuntaina: piipahdus maneesilla sekä pitkä maasto kaveriseurassa. Hevosen puunausta ja seurustelua kiireettä. Kotona tallikamppeiden järjestely kesää varten. Pesuun menevien loimien pakkaus.

Hölökällä

Pitä käydä reippaalla maaastolenkillä, mutta kunnon vesisade yllätti sokeripalat. Kevyt goretex niskaan ja kävelylle. Seuraksi sattui Sahi, rauhallinen ikämies naapurista.

Hetki lompsittiin ja käytiin kiipeilemässä parit mäet. Sitten käytiin hölökälle. Olen opetellut Jiin kanssa juoksemaan maastakäsin. Muistan kun ensimmäisiä kertoja sen kanssa juoksentelin, niin tamma meinasi saada slaagin, korvat luimussa syöksähteli minne sattui. Pikkuhiljaa tottui touhuun ja nyt hölkkäilee mielellään vierellä. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa kaverin kanssa. Pappa hölkkäili oman taluttajansa kanssa perässä ja hyvin pysyi homma silti kasassa. Juoksuvarusteina meillä on naruriimu ja juoksutusliina, joilla vauhdinmääritys on toiminut kivasti. Ponniini on pysynyt hyppysissä, vaikka välillä juostaan jo ihan tosissaan.


Tallilla sai suihkutella paitsi hevosen niin itsensä. Litsläts ja riparapa. Tallin muut hepsut ovat vaihtaneet jo kevyempään karvaa, mutta meidän teddy on ja pysyy.

Jarrukärry

Omistajansa on istunut koirankoulutuskurssilla koko viikonlopun, joten ehtinyt vasta iltasella hevosensa moikkaamaan. Jii ei näyttänut pahastuneelta leppoisasta viikonlopusta iltakävelyineen.


Kesken kävelylenkin me liftasimme Jiin kanssa Katin ja Juipen kyytiin , ja tarjosimme jarrukärryjen luomuversion.


Juipe käveli niin tarmokkaasti, että Jii parka joutui osittain hölkkäämään perässä :) Jackie on siitä hauska tyyppi, että ei ole moksiskaan näistä Mamman kokeiluista. Jaa, että kärryjen perään, no mennään nyt sitten.

Opetusmestari

Kun opin ratsastamaan jonkun asian oikein, oma opetusmestarini antaa välittömän palautteen. Eilen oli vuorossa mukavaa palautetta. Oli ekat ulkoharkat ja kentät olivat itkettävän hyvässä kunnossa. Kuudelta oli valoisaa, pystyi ratsastamaan ilman takkia ja linnut lauloivat.


Ja sitten me lähdettiin kokoamaan sitä hevosta. Tiivis istunta, pohkeilla takaosaa mukaan, ohjastuntuma. Hevonen siirtää painoaan takaosalleen ja kantaa itseään, takajalat polkevat syvemmälle, vatsalihakset käytössä, selkä pyöristyy ja nousee ylös.


Onneksi meillä on oma takaosan poliisi, joka pääsi eilen hihkumaan monesti, että Hyvähyvä, kehukehu (hevosta, toimituksen huomautus).


Noora/Kootussa ravissa -blogissaan kuvasi kokoamista hyvin:
"Kokoaminen ei ole temppu, vaan tila, jossa hevonen pystyy suorittamaan temppuja. Kokoaminen on hevosen bodaamista, eli siihen tarvitaan lihaksia. Kokoaminen on hevoselle rankempaa kuin levällään kulkeminen. Ratsastaja oppii kokoamaan hevostaan, kun hän saa niitä pieniä ahaa-elämyksiä, miltä se tuntuu. Kokoaminen lähtee pienistä askelista.


Eilen me otettiin yhdessä Jiin kanssa Tainan avustuksella näitä pikkaraisia askeleita ja koettiin ahaa-elämyksiä. Ja päästiin ajoittain positiiviseen kierteeseen. Ravissa koottiin ja ahaat lisääntyivät. Laukassa minä onnistuin istumaan paremmin tasapainossa, Jii liikkui paremmin tasapainossa. Jii laukkasi pyöreämpänä, minun oli helpompi mukautua laukkaan, häiritsin hevosta vähemmän ja Jiin oli helpompi liikkua hyvin. Aijai. Tällä fiiliksellä puskaratsukko leijailee taas pitkään.


Rankemman harjoituksen jälkeen Jii pääsee tänään maastoon vertymään ja saa kk-annoksensa cartropheniä. Ja päiväannoksena rapsutuksia ja omppuja. On se rakas ja kovin taitava. Viikonloput meiltä teille.