Pito

Nastat alla. Talvi saa tulla.

 



Moi Mamma, meil ois tässä lounas vielä vähän kesken.

Isoilla Tytöillä onkin ollut jännää, kun Fiona-vauveli liittyi laumanjatkoksi. Nassikka laittaa rouviin eloa :D

Viikonlopun sää ja mää

Kalenterissa ei ollut yhtään merkintää viikonlopuksi. Mieskään ei uskonut sitä todeksi. Normisti kun herää ennen viittä, niin melkoisen makoista oli tutilullaa ysiin asti. Syödä pitkästi aamupalaa. Leikkiä koirien kanssa. Käydä ruokakaupassa kiireettä. Haravoida piha talvikuosiin. Puunata asuntoa viikonlopun näytöille.

Ihanaa ratsastaa valoisalla. Lauantaina sänkkärimaastoillessa oli ruuhka-aika. Ratsuja näkyi useampi isolla pellolla, Juipe treenasi siellä kärryillä ja treenilenkillä juoksivat ravurit. Rouvalla oli melkoiset menohalut ja pitkien kävelyiden jälkeen sai laukkailla pikkupätkät pellolla. Kotiin tarpoessa treenilenkillä tuli ravureita takaa, käänsin hyvissä ajoin, että näki, mutta ei reagoinut ohituksiin mitenkään. Tästä olen erityytyväinen, välillä kohtaamiset saattavat tulla yllättäenkin eikä ravureiden vauhtia aina ehdi saamaan niin alas. Mutta Jiitä ei haittaa, kunhan tietää mikä tulee.

Sunnuntaina satoi aamusta iltaan, ja kaksi hevosta odotti liikuttamista. Jii pääsi tunniksi polskimaan lätäköissä kävelylenkillä ja Ellin kanssa mentiin tunnille. Pukeutumiskysymys todettiin. No, totuuden nimissä valkussa ei enää satanut.

Jii oli jo tallissa, kun laitoin Elliä tunnille. Syötyään heinät tuli hengailemaan, työnsi pään ikkunastaan käytävälle ja seuraili meidän puuhia.

Elli on erilainen kuin Jii. Taina antoi vinkkejä, miten sen kanssa kannattaa ratsastaa. Pää pystyssä, selkä notkolla vauhdikkaasti etenevän hevosen sijasta etsittiin rauhallisempaa tahtia, päätä alaspäin ja selkää käyttöön. Pienenpieniä pätkiä sieltä alkoi löytymään. Omaa kevennystä sai pienentää ja pienentää. Laukannostoja kokeiltiin, mutta ne olivat vielä aika hakusessa meillä molemmilla. Tämä oli lähtötaso ja siitä lähdetään liikenteeseen. Lellu oli niin kiltti hoitaa ja laittaa.

Aamusta iltaan

Kuva Marianne Immonen.

Marianne postasi kuvan aamutallilta. Kaunis. Kyllä noiden niin kelpaa. Ja meidän.

Illalla, kun pakkasin koko muun familyn tallikäynnille, oli jo pimeä ja tarhat usvan keskellä. Omani oli kuitenkin helppo tunnistaa isosta pyöreästä takamuksesta, kun loppuhevonen oli heinäkatoksessa heinäverkon kimpussa. Pääsi talliin iltapuhteille ja porkkanamyllyksi; mies opettelee antamaan hevoselle makupaloja ja Jii on erittäin vapaaehtoinen harjoittelukappale.

Jii nuuhki taas uteliaana koiria, mutta Sohvin pussailuyrityksiin suhtautui kohteliaasti nostamalla pään korkealle ja näyttämällä hämmästyneeltä.

Hörinääpörinää teidänkin viikonloppuun, joka alkaa ihan just...

Today's Lesson

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Just kun sai toppavaatteet kaivettua esiin ja päälle, niin iski lämpöaalto. Marraskuinen +14C. Pellot olivat taas mukavasti pehmenneet pakkasten jäljiltä ja niille ajettu hake oli imenyt kosteuden ja tehnyt alustasta aika mainion.

Työkiireiden ja asunnonvaihtohössötyksen keskeltä oli niin hienoa päästä hetkeksi tallille, rapsuttamaan ja lenkille parhaassa seurassa. Ihan kuin terapiassa olisi käynyt. Toimintaterapiaa, aromaterapiaa, turpaterapiaa. Ihana, rakas ja ylenkarvainen terapeuttini Jackie Brown.

Erilaiset ponit

Oman tötterökorvan lisäksi eilen oli tällaista poniseuraa.

Iki-ihana Lellukka. Kuunteli ihmeissään, kun naapuriboksin täti tuli ja haki tarhasta, jutteli ummet ja lammet, ja rapsutteli ja silitteli ja pussailikin. Laittoi varusteet ja käytti Aatun ja Minnan kanssa kentällä tunnin ratsastamassa. Ylisöpöinen kiltti pikkumusta, johon on varmasti helppo ihastua ikihyväksi.

Traikku kaarsi pihaan ja vahvuuteen lisättiin kaksi ponniinia, kasvattaja maailma kiltein koulutuomari (ainakin perusmerkkiä ratsastaville tätiratsastajille) Maria Nikkilä. Aim in laav.

Hoidatko hevostani hetken?

Olen hirveän nipo siinä, kuka hevostani hoitaa. Maailman parhaan tallin täysihoito kattaa melkein kaiken ja voin luottavaisin mielin olla muutaman päivän humputtelemassa maailmalla (lue mökkeilemässä Jämillä). Olisi kuitenkin kiva, jos joku luottotyyppi kävisi rouvaskaista moikkaamassa, rapsuttamassa, harjaamassa ja vähän liikuttamassa.

Nyt pieneen hoitotiimiimme on saatu ehta lisä, kun Minttu saapui melkein horse shown areenalta kisahevosten parista taluttelemaan eläkeläishepoistani. Kyllä kelpasi minilomailla, kun reissuun kiiri hyvänmielen terveisiä tallilta.

Ihan pinkkinä uusi fletse päällä ja porkkanaa kupissa...

Että kiitosta vaan! Hoivapalvelun numero on tallennettu suosikkeihin...