Ihanaa ratsastaa valoisalla. Lauantaina sänkkärimaastoillessa oli ruuhka-aika. Ratsuja näkyi useampi isolla pellolla, Juipe treenasi siellä kärryillä ja treenilenkillä juoksivat ravurit. Rouvalla oli melkoiset menohalut ja pitkien kävelyiden jälkeen sai laukkailla pikkupätkät pellolla. Kotiin tarpoessa treenilenkillä tuli ravureita takaa, käänsin hyvissä ajoin, että näki, mutta ei reagoinut ohituksiin mitenkään. Tästä olen erityytyväinen, välillä kohtaamiset saattavat tulla yllättäenkin eikä ravureiden vauhtia aina ehdi saamaan niin alas. Mutta Jiitä ei haittaa, kunhan tietää mikä tulee.
Sunnuntaina satoi aamusta iltaan, ja kaksi hevosta odotti liikuttamista. Jii pääsi tunniksi polskimaan lätäköissä kävelylenkillä ja Ellin kanssa mentiin tunnille. Pukeutumiskysymys todettiin. No, totuuden nimissä valkussa ei enää satanut.
Jii oli jo tallissa, kun laitoin Elliä tunnille. Syötyään heinät tuli hengailemaan, työnsi pään ikkunastaan käytävälle ja seuraili meidän puuhia.
Elli on erilainen kuin Jii. Taina antoi vinkkejä, miten sen kanssa kannattaa ratsastaa. Pää pystyssä, selkä notkolla vauhdikkaasti etenevän hevosen sijasta etsittiin rauhallisempaa tahtia, päätä alaspäin ja selkää käyttöön. Pienenpieniä pätkiä sieltä alkoi löytymään. Omaa kevennystä sai pienentää ja pienentää. Laukannostoja kokeiltiin, mutta ne olivat vielä aika hakusessa meillä molemmilla. Tämä oli lähtötaso ja siitä lähdetään liikenteeseen. Lellu oli niin kiltti hoitaa ja laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti