Odotetut puomit ja odottamaton vaiva

Meillä oli tosi kiva puomitunti sunnuntaina, johon en sitten oikein pystynytkään keskittymään. Jii tahditti taas pitkästä aikaa. Tahditus on vähän epämääräistä, ottaa lyhyempää askelta eikä ole oikein rento. Yleensä tahdittaminen helpottuu liikkumisen myötä jäykkyyden kadotessa, mutta nyt takana oli tosi pitkät alkuverkat ja tahditti silti.

Epäpuhtaus ilmeni lähinnä ravissa ja helpotti hetken työstettyäni, mutta alkoi tietysti hirveästi vaivaamaan. Tämähän ei ole mitään uutta. Ratsastukouluaikanaaan teki sitä lähes poikkeuksetta alkutunnista, ja tämä tahditus kirjattiin ostotarkastuksessakin. Vaivaa on vain ollut poissa koko kesän ja alkusyksyn, mutta palasi nyt sitten harmiksemme. En voi olla miettimättä sen merkitystä, että hevoset on nyt yöksi otettu sisään eli seisomista tulee enemmän.

Mietin pää savuten lisäravinteita, kengityksen muuttamista, liikuttamista, kylmäystä ja ennen kaikkea erilaisia hoitomuotoja, pähkäilen ja tuskailen. Kuuntelen kokemuksia. Yritän ymmärtää. Yritän olla järkevä. Piikittääkö vai ei. Ja mitä piikittää. Ja minne. Harmittaa ja huolestuttaa. Ell-konsultaatio edessä syksyllä ja katsotaan mihin päädymme.

Laumailemassa omiensa kanssa.

Tuhkimo kiittää

Kenkä oli Madamelta hukkunut jonnekin. Hevonen talliin, kavion tarkastus. Harjausta ja rapsutusta, porkkanaa. Ja palautus takaisin laitsalle. Jii näytti erityisen tyytyväiseltä tämänpäiväiseen ohjelmaansa.

Pikainen avunpyyntökierros ja epätoivoinen yritys löytää kenkä laitsalta. Onneksi omalta tallilta löytyy osaavaa ja niin avuliasta porukkaa, joka lyö tallikaverin hepalle kengän vaikka lauantai-iltana kiinni. Kaunis kiitos Piia ja Mikko!! Ja kiitos Tainalle, kun neuvoi kengitysavusta ja Pirjolle, kun etsi tuhkimon korkkaria kanssani laitsalta. Eihän me sitä löydetty, mutta onneksi olin napannut pari popoa talteen aiemmista kengityksistä, saatiin vararengas alle.

Kyllä kukkaistädin heppansa kanssa tuolla kelpaa. Mii häpi.

Sillalla

Tässä vielä todistusaineistoa sillalta pitkin ohjin. Alku nurinniskoin, mutta kuva kääntyy pian (terveisin videoammattilainen). Alun maiskuttelu ei niinkään kannusta heppaa sillalle vaan yrittää estää syömistä. Ennen ja jälkeen sillan on ihania pitkiä pujoja, joilla Jii rakastaa herkutella.

Video

Letkeä käynti

Sen käyntihän on muuttunut letkeäksi totesi fyssarimme Selma tänään. Ja selkäkin oli parempi, eikä se ihan lihasköyhäksi ollut muuttunut, mitä vähän pelkäsin. Säkäänkin oli tyytyväinen. Selma tökkäsi lapoihin ja sanoi, että siitä taaksepäin hepan kondis on fyssarin silmin aika kiva, ainakin tuolla iällä ja noilla kilsoilla. Mutta etupää on se meidän murheemme. Kulumat on ja pysyy, ja vähän eteneekin, vaikka kuinka toivon, että ei. Kehäluun paksunnos tuntui Selman käteen paikoittain lämpimältä yön seisomisen jäljiltä. Ei hyvä, huokasin. Polven manipuloi ja toisen kyynärän, joka ilmeisesti rasittuu, kun yrittää keventää heikompaa (vej) jalkaa.

Pohdittiin miten jatkaa. Pitäisikö piikittää, mitä ja minne. Miten kannattaisi liikuttaa. Kylmäystä joo, jatketaan. Todettiin, että valitettavasti korjata emme enää voi, tilannetta pitää vain seurata ja tehdä ratkaisuja niiden mukaan. Ihan itketti, kun vein hepan takaisin laitumelle kavereiden kanssa. Samperin jalat, meinaa viedä meistä voiton.

Jii ei onneksi murehdi. Illalla hain kävelylle hyvinpiehtaroineen hevosen. Olivat Zeelan kanssa vuorotellen kellahdelleet mutalutakkoon. Kävelylenkillä ihailtiin kolmea viljapellossa pomppivaa kaurista ja auringonlaskua. Mupelsi porkkanoita taskustani. Onpas se muuttunut mukavaksi totesi Selmakin. Tosin ehkä perui sanansa sen jälkeen Jii onnistui puraisemaa fyssariaan kankusta polven manipuloinnin tehdessä kipiää, hupsis ja anteeks.

Sunnuntain soundi

Mein eiliseltä lenkiltä:Lenkki
Hupsan kuinka laatu kärsi tästä konvertoinnista. Mutta rauhoittava soundi ja keinunta, maalaismaiseman ympäröimänä.

Tunti maastoilua ja 40 minsaa kotiläksyjä kentällä.

Hiki, suihku, omenoita, loimi ja jalkahoito.

Karsinaan syömään ja yöunille.

Baby steps

Pitäis olla jo menossa, mutta pakko fiilistellä.

Eilen oli normivalkku ja jatkettiin väistöjen työstämistä. Edellisellä kerralla ähistiin ja puhistiin, hevonen kyllä väisti, mutta välillä takapää edellä välillä lapa kenossa, avut tuntuivat heikoilta ja vaikeilta. Eilen syvässä suossa kulkemiseen tuli ajoittain keveyttä. Tein oikealle väistöt ensin, kun ne ovat vaikeimmat ja jaksoin paremmin työstää niitä. Etsittiin pohjeavulla optimaalisempaa paikkaa, jotta se perä ei sieltä lähde keulimaan. Ajoittain oikeasti heinoja välähdyksiä, kaikki tuntui kevyeltä, hevonen paitsi väisti, niin eteni, selkä pyöristyi, ohjasote keveni. Vitsit. Ei me vielä pitkiä pätkiä saatu, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Välillä, tai aika useinkin tuntuu, että ei me kehitytä ollenkaan tai jopa otetaan takapakkia, mutta sitten nämä pienet esitysaskeleet tuntuvat niin hyvältä.

Ihanaa viikonloppua, me maastoillaan ja käydään toki vähän kotiläksyjä kentän puolella tekemässä. Ope lupasi meille puomitunnin seuraavalla kerralla, jiihaa.

Pörrö, mutta terve

Soitto eläinlääkärille cushingtuloksista oli mukava, ei ole meillä viitteitä cushingista. Lissun mukaan terve, olostaan nauttiva heppa, jonka karvankasvu on vain erikoisen kesän ja pitkän laidunkauden jäljiltä vähän sekaisin. Käski jatkaa samaan malliin. No niinhän me tehdään.

Eilen valkussa paneuduttiin väistöihin. Jii oli alkuun jäykkä ja väistö työlästä, erityisesti väistö oikealle oli hankalaa. Vähitellen saatiin muutamia parempia pätkiä. Väistöstä loppuun laukannostoja. Itselleni oikea-aikainen pohje ja pidätteet oli vielä hankala rytmittää. Molemmat oltiin hiestä märkiä. Huh, kun vaikea laji.

Tänään alkoi syksy, sisäruokintakausi ja yöt tallissa.