Odotetut puomit ja odottamaton vaiva

Meillä oli tosi kiva puomitunti sunnuntaina, johon en sitten oikein pystynytkään keskittymään. Jii tahditti taas pitkästä aikaa. Tahditus on vähän epämääräistä, ottaa lyhyempää askelta eikä ole oikein rento. Yleensä tahdittaminen helpottuu liikkumisen myötä jäykkyyden kadotessa, mutta nyt takana oli tosi pitkät alkuverkat ja tahditti silti.

Epäpuhtaus ilmeni lähinnä ravissa ja helpotti hetken työstettyäni, mutta alkoi tietysti hirveästi vaivaamaan. Tämähän ei ole mitään uutta. Ratsastukouluaikanaaan teki sitä lähes poikkeuksetta alkutunnista, ja tämä tahditus kirjattiin ostotarkastuksessakin. Vaivaa on vain ollut poissa koko kesän ja alkusyksyn, mutta palasi nyt sitten harmiksemme. En voi olla miettimättä sen merkitystä, että hevoset on nyt yöksi otettu sisään eli seisomista tulee enemmän.

Mietin pää savuten lisäravinteita, kengityksen muuttamista, liikuttamista, kylmäystä ja ennen kaikkea erilaisia hoitomuotoja, pähkäilen ja tuskailen. Kuuntelen kokemuksia. Yritän ymmärtää. Yritän olla järkevä. Piikittääkö vai ei. Ja mitä piikittää. Ja minne. Harmittaa ja huolestuttaa. Ell-konsultaatio edessä syksyllä ja katsotaan mihin päädymme.

Laumailemassa omiensa kanssa.