Ei valittamista

Maanantaina ratsastaa iltalenkin ilman satulaa tähtitaivaan alla.

Tiistaina kokee kerrassaan tyytyväisenoloisen hevosen kanssa harvinaisen hienoja onnistumisia ratsastustunnilla.

Ja tänään ehtii juuri valoisalla pitkälle maastolenkille.

Ihan parasta marraskuun meininkiä etten sanoisi. Huomenna on jo joulukuu. Tallilla näkyi hepoilla hienoja joulukalentereita, ostettuja ja diy-versioita. Meille ei sellaista sattunut tarttumaan, joten pitää mennä virtuaalikalenterilla, josta huomisen luukusta kurkkii rento kävelytyspäivä ja iso päärynä.

Tule nähdyksi

Työmatkamutkitteluiden ja tuntikausien notkumisen lentokentillä (kiitos lakkoilevan Lufthansan) jälkeen parasta oli paitsi perheen näkeminen ja yöllä kotiinpalaajalle lämmitetty sauna niin turpaterapia.

Onnellisena halasin Jiin, kyselin kuulumiset ja hoitotoimien jälkeen lähdettiin maastoon. Pitkien kävelyiden, muutaman ravipätkän jälkeen seuralaisemme Uuno ja Carita kirittivät huimat laukkapätkät. Siinä haihtui viimeinenkin matkaväsymys.

Eilen kipitimme maneesille yksärille. Tehtiin innolla töitä ja pieniä hienoja onnistumisepilkahduksia siellä täällä. Onneksi Jii on niin taitava ja meillä on hyvä ope. Minäkin siinä hitaasti opin paremmaksi ratsastajaksi. Seuraneideiksi lähtivät Shava ja Cindy. Niin kiva, että tallilta saa melkein aina matkaseuraa naapuritallille. Olimme pukeutuneet retkelle asianmukaisen näkyväksi.

Jännittävintä maantiepätkällä oli vastaan juossut lenkkeilijä, jonka nastakengät pitivät metkaa ääntä ja joka juoksi suoraan hevosia kohden. Olimme hevosten kanssa paluumatkalla maastakäsin ja nuori Shava epäröi lähestyvää juoksijaa. Katselin hetken, että tajuaako lenkkeilijä hidastaa tai vaihtaa toiselle puolta maantietä, mutta kun ei. Ennen kuin tilanne eskaloituisi yhtään jännittävämmäksi liukkaalla maantiellä, kajautin kuuluvan pyynnön hidastaa kävelyksi hevosten kohdalla. Lenkkeilijäsetä totteli, mutta ilme oli kyllä aika ryde. Sori vaan, yleinen turvallisuus meni nyt edelle.

Jiin toinen kainalo on hiertynyt rikki. Lyhytselkäinen pallomaha liuttaa satulavyön eteen ja etusten kohtuullisen laajaliike ilmeisesti aikaansaa vyön hiertämisen. Lisäksi talvikarvan runsas lähtö on saanut ihon paikoin melkein paljaaksi. Tutkin kaikki eri puolet tarkkaan ja harmikseni löysin satulavyön reunasta pienen vekin, jonka terävät reunat olivat tdn aiheuttaneet herkän ihon aukeamisen. Olen muuten ollut älytyytyväinen tuohon Cairin painetta tasaavaan vyöhön, mutta nyt halkeama reunassa estää vyön käytön. Laitoin myyjän kautta reklamaatiota valmistajalle, katsotaan mitä sanovat. Kaivoin nyt vanhan vyön ja lampaankarvan esiin. Pääosin mennään hetki ilman satulaa, että saataisiin kainalo paranemaan. Black fridayn alet hyödyntäen tilasin vielä Christin pehmeän lampaankarvavyön, josko olisi mukavampi herkille kainaloille. Ja sain hyvän vinkin talkin käytöstä herkille kainaloille, siispä vauvatalkki lukee nyt ostoslistassa.

Uuteen viikkoon hörökorvin kiitolaukalla tai rennon pyöreällä laukalla, valitkaa ite. Nyt mennään!

Mustavalkoista marraskuuta

Näin valkoista oli vielä viikko sitten, kun kipiteltiin naapuritallin maneesille. Valkut siirtyi nyt talvikaudeksi maneesin puolelle.

Eilisellä reissulla olikin jo normimpi marraskuun meininki. Räntäsateesta oli kuitenkin isoilo sukeltaa maneesin suojaan. Ja ajoituksen mestarit sai viimein ne talvikengätkin alle. Kyllä nyt kelpaa kipittää hokeilla ja tilsakumeilla märällä hiekkakentällä. Eikun pakkasta odotellessa...Kalenterin tarkkuudella Jii tiputtaa karvaa nyt koko hevosen mitalla.

Tupeen tarvetta, anyone?

Meil oli vieraitakin, kun Essi kävi Jäden ja pienen Milka-länderin kanssa moikkaamassa. Jii on niin hieno noiden pienten eläinlasten kanssa. Ja mun pentukuume koki akuutin pahenemisen :D

Lisävaloa syyspimeään tuo valohevonen, joka on kasvatettu Niksulandian tallissa. Suomalaista, upeaa käsityötä. Arvostan kovin. Käykää tutustumassa: tästä

Lunta tulvillaan...lalallallaa

Nyt sitä sitten on tuullut ja tuiskunnut. Kotona on lumilapparit ja kolat kaivettu esiin. Eilen kiltti Vianorin setä vaihtoi autoon talvirenkaatkin pari päivää ennen sovittua aikaa.

Koska Jiillä on alla vain kesäkengät ja kantahokit eikä tilsakumeja, niin pohjien mukaan on menty. Vielä viime viikolla päästiin kentälle tunnille, käynnissä etujalkoihin kerääntyy lunta, mutta vauhdikkaammassa menossa irtoavat hyvin. Jii sai niin hienoa palautetta mein opelta, että ihan itkettää. Vuosi töitä yhdessä eikä ole mennyt hukkaan se. Nyt siirrettiin seuraava tunti ihan suosiolla naapuritallin maneesin puolelle.

Eilen tallilla piipahti koko perhe, ja koiralenkille nappasin Jiin mukaan tarhasta. Ihmeen hyvin Mikko on oppinut toimimaan hevosten kanssa. Luottoa on syntynyt puolin ja toisin.

Muun perheen siirtyessä kotiin lumitöihin, me lähdettiin Jiin kanssa vielä oikealle lenkille. Pellonreunat olivat ihan parhaita kahlattavia, ei tilsoja, hyvä pito ja hevoselon riemua. Seuraksi lähti Aatu ja Enna. Tuolla pöllytellessä unohtui pyry ja viima.

Aatu on oikea herrasmies, rauhallisesti ja vakaasti seuraisi meitä vaikka kuuhun. 

Talvenyllättämät

Jo viime viikolla alettiin tallilla seuraamaan pitkänennusteen säätietoja, selaamaan kalentereista sovittua kengitysaikaa ja miettimään, mihin kummaan mä ne hokit keväällä laitoin. Järjestelin samaan aikaan omaa työmatkaa Kainuuseen, yritin aikaistaa renkaidenvaihtoa autoon ja anelin kengittäjää tulemaan sovittua aikaisemmin. Mikään ei oikein edennyt, paitsi se pakkanen ja lumentulo. Pienenpieni epätoivo hiipi mieleen, miten ihmeessä me pysytään pystyssä seuraavat viikot.

Pakko oli sitten soveltaa, ajella miehen autolla ja kaivella kantahokkien paikat vanhoista kengistä esiin. Ähersin ja putsasin ja suihkuttelin vedellä ja öljyllä (kiitos Henkka!), hikoilin ja ruuvasin kantahokkeja paikoilleen. Osa meni suht kivuttomasti, mutta muutaman kohdalla meinasi epätoivo iskeä sekä asentajalle että hevoselle. Hikoilun lomassa vannoin muuttavani perheeni kanssa hokkejapakoon Espanjaan tai ainakin naapurin maneesitallille. Yhteen vinoonkiertyneeseen hokkiin tarvitsin apuja ravipuolelta (kiitos Terhi!), mutta nyt ne on suht napakasti kannoissa kiinni, kestänemme kengitykseen asti ja muuttoauton voi peruuttaa. 

Uudet kalenterit ensi vuoden hippailuille on hankittu Kajaanista. Myös totomainos ja heppalehti ilahduttivat työmatkaajaa, joka nökötti Kajaanin lentoasemalla lumentulon yllättäessä myös lentokoneiden aikataulut. 

Ruunanretale

Tallilla meillä on isot tamma- ja ruunalaumat sekä vallan hurmaava, hyväkäytöksinen oriherra. Lisäksi meitä on nyt puolitoista vuotta ilahduttanut kaksi orivarsaa, joiden kasvamista on ollut ilo seurata. Ensin ne huuteli Mammaa, kun ratsasteltiin laitumen ohi, mutta nykyisin olen erottavinani äänessä hivenen eri sävyjä. Jii kiirehtii yleensä hilluvien poikain ohi aika vauhdikkaasti. Temmeltävät äijien äijät (ainakin omasta mielestään) selvästi hermostuttavat sitä.

Loppuvuodesta on tullut aika näidenkin poikain muuttua oreista ruuniksi. HU sattui sopivasti käsittelemään aihetta. Miksi ja miten ruunaksi päädytään?

Puolesta. Perusteiksi ruunaukselle luetellaan muun muassa rauhallisempaa ja vähemmän loukkaantumisaltista eloa ilman hormoneita, myös hevosen elämä on leppoisampaa ilman stressiä tammoista, jalostusarvoa on vain harvoilla ja valituilla, keskittyminen työntekoon paranee ja tallipaikan löytäminen on helpompaa, kun lauamssa tarhaaminen ja laiduntaminen on mahdollista. Joskus ruunaukseen päädytään jo terveydellisistä syistä erilaisten kivesvikojen myötä.

Ja vastaan. Vastaperusteina esitetään ruunauksen hidastavan hevosta ja vievän kilpahevosilta sen terävimmän suorituskyvyn. Ravikunkusta haaveilevat harvoin ruunaavat suomenhevoslupauksiaan.  Ja kaikista lupaavimmat toki halutaan jättää oreiksi siitoskäyttöä ajatellen.

Testosteroni tekee oriin. Samalla se saa kisahevosen taistelemaan ja adrenaliinia erittyy ja kivunsietokynnys kasvaa. Toisaalta testosteroni voi saada hevosen keskittymään liikaa kaikkeen muuhun kuin ihmiseen, kisaaminen ei onnistu, hevonen on aggressiivinen ja vammautumisen riski kasvaa niin hevosella kuin käsittelijällä.

Milloin ja miten? Ori tulee sukukypsäksi noin vuoden iässä. Yleensä ruunauksen kanssa odotellaan sinne kahden vuoden tietämille. Liian aikainen ruunaus voi vaikuttaa varsan kehittymiseen. Jopa vastasyntyneitä varsoja joudutaan joskus ruunaamaan tyräytymisen johdosta, tällöin varsalle jätetään yleensä toinen kives varmistamaan normaalia kasvua. Toisaalta ruunausta suositellaan ennen kuin oriin käytöstavat juurtuvat hevoseen. Usein ruunausajat täyttyvät syksyllä, kun kesäkuumalla tulehdusriski on hivenen korkeampi.

Kastraatiossa oriin kivekset, lisäkivekset ja rauhaset poistetaan. Ruunata voidaan pystyssä tai kaadettuna, avoimella tai suljetulla tekniikalla. Avoimessa leikkauksessa yhteyttä vatsaonteloon ei suljeta ja silloin jälkihoito (verihyytymien poissuihkuttelu) on tärkeää. Suljetussa versiossa yhteys suljetaan, jolloin nivustyrän mahdollisuus estetään. Erityisesti iäkkäämpänä ruunattavilla suositellaan ruunausta suljettuna. Suljettuna toteutettava leikkaus tehdään klinikkaolosuhteissa yleisnukutuksessa. Ja suljetun ruunauksen riski piilee juuri nukutuksessa.

Aiemmin ruunattiin enemmänkin talliolosuhteissa, rauhoitteen ja paikallispuudutteen avulla, mutta nykyisin hepat jo pääosin roudataan klinikkaolosuhteisiin ihan jo infektioriskiä pienentämään.

Muutos. Oreille kuuluu tarve selvittää välejä, tapella resursseista ja pitää tammat koossa. Aggressiivisuus ei siis ole häiriökäyttäytymistä, vaan normaalia sukupuolikäyttäytymistä. Hyvä on myös muistaa, että jos oreista karsittaisiin kaikki orien lailla käyttäytyvät, valittaisiin testosteroniltaan heikompia yksilöitä ja samalla sperman laatu kääntyisi laskuun.

Orin muutos ruunanretaleeksi vie viikosta kuukausiin. Siittiöitä saattaa olla varastossa reilun kuukauden, joten tyttöjä kanattaa alkaa tapailla vasta hetken päästä. Kastroiminen tekee hevosista rauhallisempia ja vähemmän muista hevosista kiihtyviä.

Lähteet: Hevosurheilu, Suomen hevosenomistajien keskusliitto

Green Stallion, ensimmäinen testiviikko

Seuraa tuotetestausta. Sain blogiin Tmi Jenna S:ltä diilin, että testaa ja julkaise kokemuksesi, niin saat Green Stallion Luonnon Elektrolyytti -tonkan puoleen hintaan. Olin hinkunut kyseistä aminohappoja, kivennäistä ja hivenaineita sisältävää suola-sokeriseosta jo pidempään, kun sain sitä pariin kertaan tallikaverilta kesähelteellä testata. Jiihän ei tarvitse tällaisia lisiä kovan treenauksen ja runsaan hikoilun vuoksi, koska se on jo huomattavan kevyellä käytöllä. Mutta sen riittävä suolojensaanti sekä heikohko juominen mietityttävät.

Kyseessä on Masajo Oy:n Suomessa valmistama tuote, jonka raaka-aineet on lähtöisin Bolivian maaperästä. Tässä vaiheessa heräsi pieni epäröinti, tutkin tuotesisällön tarkkaan ja hain kokemuksia tuotteen käytöstä. Tätä valmistetta on käytetty 2000-luvun alusta alkaen Suomessa, eri talleilla ja eri hevosilla. Varsinaisia haittaraportteja ei internetin ihmeellinen maailma tarjonnut. Kehuja sen sijaan oli kirjailtu muutamalta taholta. Lähinnä tuote sai plussaa hyvästä maistuvuudesta. Sen avulla huonosti kisapaikoilla juovia kilpureita oli juotettu helpommin.

Joten eikun testaamaan. Jiistä jo purkkikin oli mielenkiintoinen ja maistuva :D

Olen tarjonnut tuotteen haaleean veteen sekoitettuna, liikutuksen jälkeen. Tuote liukenee veteen kohtuullisesti ja muistuttaa erehdyttävästi fariiniskokeria.

Isoon ämpäriin olen liuottanut 1-2 mitallista jauhetta. Rehujenkin kyytipoikana voisi antaa, mutta sitä ei olla testattu. Entäs se maistuvuus? Toistaiseksi kaikkina juottokertoina Jii on juonut, mikä on aavistuksen poikkeavaa. Edes melassivesi ei tee kauppaansa joka kerta. Ihan koko ämpäri ei tipu, mutta huomattavasti enemmän kuin ennen. Jatkamme testausta ja palaamme.