Mustavalkoista marraskuuta

Näin valkoista oli vielä viikko sitten, kun kipiteltiin naapuritallin maneesille. Valkut siirtyi nyt talvikaudeksi maneesin puolelle.

Eilisellä reissulla olikin jo normimpi marraskuun meininki. Räntäsateesta oli kuitenkin isoilo sukeltaa maneesin suojaan. Ja ajoituksen mestarit sai viimein ne talvikengätkin alle. Kyllä nyt kelpaa kipittää hokeilla ja tilsakumeilla märällä hiekkakentällä. Eikun pakkasta odotellessa...Kalenterin tarkkuudella Jii tiputtaa karvaa nyt koko hevosen mitalla.

Tupeen tarvetta, anyone?

Meil oli vieraitakin, kun Essi kävi Jäden ja pienen Milka-länderin kanssa moikkaamassa. Jii on niin hieno noiden pienten eläinlasten kanssa. Ja mun pentukuume koki akuutin pahenemisen :D

Lisävaloa syyspimeään tuo valohevonen, joka on kasvatettu Niksulandian tallissa. Suomalaista, upeaa käsityötä. Arvostan kovin. Käykää tutustumassa: tästä

Lunta tulvillaan...lalallallaa

Nyt sitä sitten on tuullut ja tuiskunnut. Kotona on lumilapparit ja kolat kaivettu esiin. Eilen kiltti Vianorin setä vaihtoi autoon talvirenkaatkin pari päivää ennen sovittua aikaa.

Koska Jiillä on alla vain kesäkengät ja kantahokit eikä tilsakumeja, niin pohjien mukaan on menty. Vielä viime viikolla päästiin kentälle tunnille, käynnissä etujalkoihin kerääntyy lunta, mutta vauhdikkaammassa menossa irtoavat hyvin. Jii sai niin hienoa palautetta mein opelta, että ihan itkettää. Vuosi töitä yhdessä eikä ole mennyt hukkaan se. Nyt siirrettiin seuraava tunti ihan suosiolla naapuritallin maneesin puolelle.

Eilen tallilla piipahti koko perhe, ja koiralenkille nappasin Jiin mukaan tarhasta. Ihmeen hyvin Mikko on oppinut toimimaan hevosten kanssa. Luottoa on syntynyt puolin ja toisin.

Muun perheen siirtyessä kotiin lumitöihin, me lähdettiin Jiin kanssa vielä oikealle lenkille. Pellonreunat olivat ihan parhaita kahlattavia, ei tilsoja, hyvä pito ja hevoselon riemua. Seuraksi lähti Aatu ja Enna. Tuolla pöllytellessä unohtui pyry ja viima.

Aatu on oikea herrasmies, rauhallisesti ja vakaasti seuraisi meitä vaikka kuuhun. 

Talvenyllättämät

Jo viime viikolla alettiin tallilla seuraamaan pitkänennusteen säätietoja, selaamaan kalentereista sovittua kengitysaikaa ja miettimään, mihin kummaan mä ne hokit keväällä laitoin. Järjestelin samaan aikaan omaa työmatkaa Kainuuseen, yritin aikaistaa renkaidenvaihtoa autoon ja anelin kengittäjää tulemaan sovittua aikaisemmin. Mikään ei oikein edennyt, paitsi se pakkanen ja lumentulo. Pienenpieni epätoivo hiipi mieleen, miten ihmeessä me pysytään pystyssä seuraavat viikot.

Pakko oli sitten soveltaa, ajella miehen autolla ja kaivella kantahokkien paikat vanhoista kengistä esiin. Ähersin ja putsasin ja suihkuttelin vedellä ja öljyllä (kiitos Henkka!), hikoilin ja ruuvasin kantahokkeja paikoilleen. Osa meni suht kivuttomasti, mutta muutaman kohdalla meinasi epätoivo iskeä sekä asentajalle että hevoselle. Hikoilun lomassa vannoin muuttavani perheeni kanssa hokkejapakoon Espanjaan tai ainakin naapurin maneesitallille. Yhteen vinoonkiertyneeseen hokkiin tarvitsin apuja ravipuolelta (kiitos Terhi!), mutta nyt ne on suht napakasti kannoissa kiinni, kestänemme kengitykseen asti ja muuttoauton voi peruuttaa. 

Uudet kalenterit ensi vuoden hippailuille on hankittu Kajaanista. Myös totomainos ja heppalehti ilahduttivat työmatkaajaa, joka nökötti Kajaanin lentoasemalla lumentulon yllättäessä myös lentokoneiden aikataulut. 

Ruunanretale

Tallilla meillä on isot tamma- ja ruunalaumat sekä vallan hurmaava, hyväkäytöksinen oriherra. Lisäksi meitä on nyt puolitoista vuotta ilahduttanut kaksi orivarsaa, joiden kasvamista on ollut ilo seurata. Ensin ne huuteli Mammaa, kun ratsasteltiin laitumen ohi, mutta nykyisin olen erottavinani äänessä hivenen eri sävyjä. Jii kiirehtii yleensä hilluvien poikain ohi aika vauhdikkaasti. Temmeltävät äijien äijät (ainakin omasta mielestään) selvästi hermostuttavat sitä.

Loppuvuodesta on tullut aika näidenkin poikain muuttua oreista ruuniksi. HU sattui sopivasti käsittelemään aihetta. Miksi ja miten ruunaksi päädytään?

Puolesta. Perusteiksi ruunaukselle luetellaan muun muassa rauhallisempaa ja vähemmän loukkaantumisaltista eloa ilman hormoneita, myös hevosen elämä on leppoisampaa ilman stressiä tammoista, jalostusarvoa on vain harvoilla ja valituilla, keskittyminen työntekoon paranee ja tallipaikan löytäminen on helpompaa, kun lauamssa tarhaaminen ja laiduntaminen on mahdollista. Joskus ruunaukseen päädytään jo terveydellisistä syistä erilaisten kivesvikojen myötä.

Ja vastaan. Vastaperusteina esitetään ruunauksen hidastavan hevosta ja vievän kilpahevosilta sen terävimmän suorituskyvyn. Ravikunkusta haaveilevat harvoin ruunaavat suomenhevoslupauksiaan.  Ja kaikista lupaavimmat toki halutaan jättää oreiksi siitoskäyttöä ajatellen.

Testosteroni tekee oriin. Samalla se saa kisahevosen taistelemaan ja adrenaliinia erittyy ja kivunsietokynnys kasvaa. Toisaalta testosteroni voi saada hevosen keskittymään liikaa kaikkeen muuhun kuin ihmiseen, kisaaminen ei onnistu, hevonen on aggressiivinen ja vammautumisen riski kasvaa niin hevosella kuin käsittelijällä.

Milloin ja miten? Ori tulee sukukypsäksi noin vuoden iässä. Yleensä ruunauksen kanssa odotellaan sinne kahden vuoden tietämille. Liian aikainen ruunaus voi vaikuttaa varsan kehittymiseen. Jopa vastasyntyneitä varsoja joudutaan joskus ruunaamaan tyräytymisen johdosta, tällöin varsalle jätetään yleensä toinen kives varmistamaan normaalia kasvua. Toisaalta ruunausta suositellaan ennen kuin oriin käytöstavat juurtuvat hevoseen. Usein ruunausajat täyttyvät syksyllä, kun kesäkuumalla tulehdusriski on hivenen korkeampi.

Kastraatiossa oriin kivekset, lisäkivekset ja rauhaset poistetaan. Ruunata voidaan pystyssä tai kaadettuna, avoimella tai suljetulla tekniikalla. Avoimessa leikkauksessa yhteyttä vatsaonteloon ei suljeta ja silloin jälkihoito (verihyytymien poissuihkuttelu) on tärkeää. Suljetussa versiossa yhteys suljetaan, jolloin nivustyrän mahdollisuus estetään. Erityisesti iäkkäämpänä ruunattavilla suositellaan ruunausta suljettuna. Suljettuna toteutettava leikkaus tehdään klinikkaolosuhteissa yleisnukutuksessa. Ja suljetun ruunauksen riski piilee juuri nukutuksessa.

Aiemmin ruunattiin enemmänkin talliolosuhteissa, rauhoitteen ja paikallispuudutteen avulla, mutta nykyisin hepat jo pääosin roudataan klinikkaolosuhteisiin ihan jo infektioriskiä pienentämään.

Muutos. Oreille kuuluu tarve selvittää välejä, tapella resursseista ja pitää tammat koossa. Aggressiivisuus ei siis ole häiriökäyttäytymistä, vaan normaalia sukupuolikäyttäytymistä. Hyvä on myös muistaa, että jos oreista karsittaisiin kaikki orien lailla käyttäytyvät, valittaisiin testosteroniltaan heikompia yksilöitä ja samalla sperman laatu kääntyisi laskuun.

Orin muutos ruunanretaleeksi vie viikosta kuukausiin. Siittiöitä saattaa olla varastossa reilun kuukauden, joten tyttöjä kanattaa alkaa tapailla vasta hetken päästä. Kastroiminen tekee hevosista rauhallisempia ja vähemmän muista hevosista kiihtyviä.

Lähteet: Hevosurheilu, Suomen hevosenomistajien keskusliitto

Green Stallion, ensimmäinen testiviikko

Seuraa tuotetestausta. Sain blogiin Tmi Jenna S:ltä diilin, että testaa ja julkaise kokemuksesi, niin saat Green Stallion Luonnon Elektrolyytti -tonkan puoleen hintaan. Olin hinkunut kyseistä aminohappoja, kivennäistä ja hivenaineita sisältävää suola-sokeriseosta jo pidempään, kun sain sitä pariin kertaan tallikaverilta kesähelteellä testata. Jiihän ei tarvitse tällaisia lisiä kovan treenauksen ja runsaan hikoilun vuoksi, koska se on jo huomattavan kevyellä käytöllä. Mutta sen riittävä suolojensaanti sekä heikohko juominen mietityttävät.

Kyseessä on Masajo Oy:n Suomessa valmistama tuote, jonka raaka-aineet on lähtöisin Bolivian maaperästä. Tässä vaiheessa heräsi pieni epäröinti, tutkin tuotesisällön tarkkaan ja hain kokemuksia tuotteen käytöstä. Tätä valmistetta on käytetty 2000-luvun alusta alkaen Suomessa, eri talleilla ja eri hevosilla. Varsinaisia haittaraportteja ei internetin ihmeellinen maailma tarjonnut. Kehuja sen sijaan oli kirjailtu muutamalta taholta. Lähinnä tuote sai plussaa hyvästä maistuvuudesta. Sen avulla huonosti kisapaikoilla juovia kilpureita oli juotettu helpommin.

Joten eikun testaamaan. Jiistä jo purkkikin oli mielenkiintoinen ja maistuva :D

Olen tarjonnut tuotteen haaleean veteen sekoitettuna, liikutuksen jälkeen. Tuote liukenee veteen kohtuullisesti ja muistuttaa erehdyttävästi fariiniskokeria.

Isoon ämpäriin olen liuottanut 1-2 mitallista jauhetta. Rehujenkin kyytipoikana voisi antaa, mutta sitä ei olla testattu. Entäs se maistuvuus? Toistaiseksi kaikkina juottokertoina Jii on juonut, mikä on aavistuksen poikkeavaa. Edes melassivesi ei tee kauppaansa joka kerta. Ihan koko ämpäri ei tipu, mutta huomattavasti enemmän kuin ennen. Jatkamme testausta ja palaamme.

Hevosen toiminnallinen anatomia

Paikallinen Horse & Rider järjesti luentoiltamat otsikon mukaisesta teemasta. Ja kun luennoitsijana toimi "meidän Selma", niin sinnehän sitä piti suunnata.

Selma kävi läpi hevosen anatomiaa ja erityisesti tukirankaa. Kertailtiin, miten ne jalat liittyvät runkoon, missä kohden suurimmat liikealueet, laskettiin selän nikamat ja niihin kohdistuvat rasitukset ja kulumille altistuvat kohdat. Omansa saivat kaula- ja rintaranka, lanneranka ja SI-nivel. Keskusteltiin ratsastajan kehon ja apujen vaikutuksesta. Miten ratsastaja hallitsee kehonsa.  Hevosen rintakehään ja sen optimaaliseen käyttöön käytettiin tovi. Huuh, niin mielenkiintoista ja niin haastavaa.

Lueskelin luennon jälkeen vielä lisää tukirangasta, sen ongelmista ja niihin altistavista syistä mukaan lukien traumat, kuljetukset, kengitykset, yksipuolisesti rasittavat suoritukset, ratsastaja, liikunnan puute, hevosen ikä, huonosti istuva satula.

Kun ostin Jiin, sen selkä, erityisesti lanneranka oli ratsastuskoulukäytön jäljiltä niin kipeä, ettei se antanut Selman kunnolla edes hoitaa sitä. Myös ostotarkastuksessa ell kiinnitti selkään huomiota. Jiin tavaramerkki ratsastuskouluaikoina oli juosta selkä notkolla ja pää pystyssä. Jo perushoitotoimet selän osalta saivat sen ajoittain irvistämään. Selman seuraavalla hoitokerralla selkä oli huomattavasti parempi ja pysynyt ikäisekseen hyvänä tämän kahden vuoden ajan. Uskon, että suurimman avun toi aivan liian ison (pitkän) ja epäsopivan satulan vaihto, liikutuksen keveneminen, mutta erityisesti monipuolistuminen, pitkät tarhaus- ja laidunajat (liikkuu omaehtoisetsi niin paljon enemmän ja tasaisemmin). Sileällä ei oikeastaan mennä enää muuten kuin opetuksessa, jossa keskitytään ennen kaikkea hevoseen, opetetaan ratsastajaa ratsastamaan niin, että hevonen ottaa vatsalihakset käyttöön, nostaa selkää ylös ja takajalat alle.

Pari perusopusta hevoin anatomiasta ja liikemekaniikasta haluaa hän nyt hankkia.

Kuljen mukanasi

Aamuyöstä työmatkalle. Viimeiseksi nakkasin matkalaukkuun villasukat. Äsken, kun ne täällä hotellilla puin jalkaani, niin purut vaan pölisi. Tallisukat. Ihanan kodikasta.