Doping

Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä.

Jiinkin tallilla on kilpailevia hevosia. Ensimmäistä kertaa huomasin sen, kun ruokakaukaloiden puhdistukseen oli eri välineet lääkittävillä hevosilla. Toinen kerta oli, kun Piian ja Mikon hieno ravuri oli mein puolen vesarissa ja kysyin luvan antaa sille namin. Piia sanoi, että toki, jos siinä ei ole mitään dopingainetta. Tuijotin hämmentyneenä kädessäni olevaa hevoskaupasta ostettua yrttipohjaista hevosnamua, jonka piilotin äkkiä takaisin taskuuni ja hain ravurille ruisleivän kannikan.

Huh, luontaistuotteet mukaan lukien erilaiset yrtit saattavat sisältää kiellettyä ainetta esimerkiksi valeriaanayrttiä. Tietämättömyyttä luonteistuotteiden sisällöstä ei katsota lieventäväksi seikaksi doping-rikkomuksissa.

Hesari nosti mennä viikolla esiin hevosten dopingin. Ja asiaa on sivuttu seuraamassani Hevosurheilussa. Suomessa tehdään 1250 dopingtestiä hevosurheilussa. Ihmisnäytteistä poiketen B-näytettä ei oteta eikä säilytetä, joten näytteitä ei voida jälkikäteen varmentaa tai uusintatestata. Suomi eroaa tässä myös muista Pohjoismaista, joissa säännöt mahdollistavat näytteiden säilyttämisen ja avaamisen. Kuluvana vuona on Hippoksen ell Katja Hautalan mukaan kärynnyt vain yksi hevonen, jolla kyse oli ihmisilläkin käytettävästä yskänlääkkeestä.

Raviurheilussa dopingrikkomusasia on hankala, hevosia ajavat ammattikuskit kun harvemmin vastaavat hevosten valmennuksesta, ruokinnasta ja lääkinnästä. Menettääkö kuski elinkeinonsa, kun hevonen käryää alta. Dopinglöydöksissä selvitystä pyydetäänkin aina hevosen vastuuvalmentajalta. Asia ratkasitaan eläinurheilun antidopingtoimikunnassa.

Tällä hetkellä näytteistä tutkitaan maailmalla muun muassa kohonneita kobolttiarvoja, joilla pyritään kasvattamaan kilpahevosen punasolutuotantoa ja sitä kautta hapenottokykyä. Suomessa testi ei ole rutiinikäytössä, vaan kohteet valitaan vihjeiden perusteella.

Linkki Hippoksen valmisteluetteloon ja varoaikoihin

Suomen Ratsastajainliitto noudattaa Kansainvälisen Ratsastajainliiton FEIn kiellettyjen aineiden listaa, mutta Suomessa listaan lisätään vielä antibiootit.

Vastuu on aina ihmisellä, hevoset eivät douppaa. Vain terveellä hevosella saa kilpailla.

Oletko muistanut käyttää hammaslankaa

Noin 5 vuotiaana hevosen kaikki hampaat ovat vaihtuneet maitohampaista pysyviin hampaisiin. 24 maitohammasta on tippunut pois ja 36-44 uutta hammasta työntynyt esiin. Samoilla legoilla pitäisi sitten mennä koko elinikä. Hevosen eliniän pituus on täysin kiinni hampaista.

1 etuhampaat, 2 kulmahampaat, 3 sudenhammas, 4 premolaarit, 5 molaarit, 6 poskihampaat.

Hevosella on sekä ylä- että alaleuassa 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta (yl orit/ruunat), mahdollisesti 2 sudenhammasta (yl vain yläleuassa) ja 6 poskihammasta (3 premolaaria ja 3 molaaria). Etuhampaat ja poskihampaat muodostavat tiiviit hammasrivistöt. Huomioitavaa hevosen hampaissa on, että yläposkihampaat ovat jopa 30% leveämpiä kuin alaposkihampaat. Lisäksi poskihampaiden purentapinnat ovat noin 15˚ kulmassa sivusuunnassa. Yhdessä hampaiden purupinnoilla olevien nystyröiden ja kuoppien kanssa nämä ominaisuudet tekevät hevosen hampaista erittäin tehokkaan jauhimen.


Hevosten hampaat työntyvät ulospäin 2-3 milliä vuodessa, ja kuluvat samanverran vuoden aikana. Hevosen leukojen kuuluu pyöriä tasaisesti, yhtä paljon molemmille puolille, sen syödessä. Hevosen hampaat kuluvat epätasaisesti, jolloin muodostuu piikkejä. Piikit ovat hampaiden niitä osia jotka eivät pääse kulumaan oikein. Piikit tulevat ylähampaissa posken puolelle ja alahampaissa kielen puolelle. Terävät piikit voivat vahingoittaa limakalvoja, aiheuttaa voimakasta kipua ja estää normaalin pureskelun. Piikkien muodostuminen on aina yksilöllistä. Hevosten hammasvikojen tiedetään periytyvän lähes poikkeuksetta.


Hevosen hammashuolto on tärkeää ja tarkoittaa säännöllisiä tarkastuksia ja raspauksia eläinlääkärin toimesta. Meillä on vanhenevan hevosen kanssa haluttu vakiinnuttaa hammastarkastukset tehtäviksi 6-8 kk välein. Ja hammaslääkärinä meillä toimii Juti eli Vermon hevosklinikan Equivetin Jukka Holopainen. Juti on hoitanut Jiitä jo ratsastuskouluaikoina eli hoitohistoria on melkein 10 vuotinen.


Viimeisin tarkastus oli viikko sitten, jolloin todettiin Madamen purukaluston voivat hyvin, limakalvot olivat terveet ja kaikki hampaat tallella ja ehjinä. Vähän reunoja manuaalisesti tasailtiin. Jii sai samalla tukevat päiväkännit eikä tutkimukset ja toimenpiteet sitä heilauttaneet. Yleensä rauhoitukseen päädytään, jotta taataan eläinläkärille rauha työskennellä ja estetään hevosen leukanivelten rasittuminen.

Suunavaaja on ihan kunnioitusta herättävä kapistus.

Kyselin raspauksen yhteydessä Jutilta suomalaisten harrastehevosten suun kuntoa, ja kuulin, että meillä tilanne on tosi hyvä. Täällä osataan ennaltaehkäisevä hammashuolto, toisin kuin monessa maassa, jossa hoidetaan vasta, kun ongelmia ilmenee.


Lähteet: Tmi Hevosen henkäys, Hirnuva Hammas

Ihana Loma, ihanampi Arki

Tuitui, tääl ollaan!!


Lomalla oli maailman isoin ikävä Jiitä, eipä sitä käy kieltäminen. Onneksi parhaista parhaat luottohoitsut lähettelivät viestejä ja kuvia joka päivä. Kiitos vielä kerran Carita ja Minttu, ootte korvaamattomia.

Ei noi nyt kauhean tyytymättömiltä näytä. Jii ja Minttu.

Jii ja Carita.

Hyvä, että auto saatiin parkkiin, niin pingoin keräämään tuliaiset pihapuista ja kiitolaukalla tallille. Pitkään vain rapsutin, nuuhkin ja juttelin. Hevoi näytti hyvinhoidetulta ja hyväntuuliselta. Edellisenä päivänä annetun rokotuksen vuoksi käytiin leppoisasti kävelemässä, sänkkärit on avattu...

Onneni, keinuhevoseni.

Muutenkin arki on pyörähtänyt turvallisesti käyntiin. Jiillä on ollut paitsi rokotus, niin hammaslääkäri ja hieronta. Selma Piha hieroi ja hoiti Madamen läpeensä, pieniä kireyksiä availtiin sieltä ja täältä, ei mitään hälyyttävää ja selkä on edelleen terve. Ratsastustunneilla keskitytty ratsastajan istuntaan ja ratsun laadukkaaseen kulkemiseen. Laitumella ovat edelleen päivät, mutta onneksi sen verran köyhtynyt on ape, että maha on paria kokoluokkaa kutistunut.

Poo käy väliin tallikoirana.

Kaverukset tulivat vastaan. Jii ja kaunis Zeela.

Maailma on kauniimpi Jiin korvien välitse katsottuna.

Vähän nolot nää huulirasvat...

Ihana viikko käynnistymässä.Pitäkää kiva siellä.

Matkoilla

Ratsiopen loman jälkeen ehdittiin muutamalle ohjatulle tunnille. Tuskailtiin kiimailun lomassa yksi epätoivon tunti, jonka aikana vannoin niin hankkivani ruunan tai miespuolisia hamstereita tai mitä vain Y-kromosomilla varustettua. Ja jota seurasi yllättävän kivoja tunteja parikin kappaletta. Kesämahaa liikutettiin talvikarvassa erityisellä tarmolla. Sitten pääsikin oma kesäloma jotenkin yllättämään.


Jii jäi kotiin, ja sille on rekrytoitu maailman parhaat ja luotettavat huolitsijat, liikuttajat ja rapsuttajat. Ne harvat ja valitut. Kiitos tallinväki, Carita ja Minttu.


Ihana on ollut saada tänne tunturin tuuliin viestejä tallilta. Hyvin siellä ollaan ja voidaan. Mitä nyt taas kiimaa pukkaa. En ymmärrä, miksi tälle syksylle on ajoittunut vielä näin voimakkaat hormonihyrrät. Onhan meillä toki tallilla vielä toistaiseksi 3 oria. Mutta nyt läks munkinpippurit hakintaan ja ruokakippoon. Lahjomatonta raporttia seuraa...

Jackie lenkillä maastakäsin Caritan kanssa. Hyvä valokuvaaja saa isommankin mahan näyttämään ihan hyvältä :D

Varusteässä

Eilen satoi. Kaatamalla, tihuttamalla, vähän ripsien ja taas kaatamalla. Pakkailin sadekamat ja vaihtovaatteet mukaan tallille ja hain hopsun sisälle kuivumaan. Jiitä aavistuksen huolestuttaa ihkayksin tallissa, joten hain tsufet ja istahdin sen seuraksi karsinaan. Hopunen kävi välittömästi pilkkimään ja otti tirsat sillä välin, kun messangerin välityksellä arvoimme pidetäänkö ratsastustunti vai ei. Päädyimme sokerisina siirtämään tunnin seuraavalle päivälle.


Liikkeelle oli kuitenkin päästävä, joten sadeviittaa päälle ja maastoon. Yritetttiin valita lenkki niin, ettei ihan vaakatasossa sada korvista sisään. Kivahan siellä oli lätäköissä lutata. Lämmin oli, eikä ruuhkaa. Satula ja kuolaimet näkyvät viihtyvän enemmän tallissa kuin hevosella. Toisaalta haittaaks se.

Ratsastajan varusteiden asianmukaisuudesta voi sen sijaan vapaasti antaa palautetta. Höntsäillessä sorrun helposti mihin milloinkin kenkävalintoihin, ja sadesäällä saa aina pelätä jääkö hait peltoon, kun mennään ripeämmin. Hyiphyi.


Eikä paljon paremmalta näyttäneet varusteet edellisenäkään päivänä, kun oltiiin Shavan kärryharjoituksia seuraamassa. Repaleiset tennarit... Toisaalta en koskaan tingi kypärästä ja aniharvoin ratsastushousuista, että saaks niistä hyvityspisteitä.


Parempi keskittyä hienoon kärryponiin tai vaikka Jiin kasvattamaan samettirurkkiin. Talvi saa mein puolesta tulla. Kuvista kiitämme Caritaa.

Tallikaappi edelleen siivoamatta (kun piti istua kahvilla hevosen seurana), mutta Jiin luottohoitsuille perustettu oma messangeriryhmä, päivät jaettu ja omistaja kärsii jo nyt vieroitusoireista.... Jos päivittäin touhuaa yhdessä, voi 3 wk ero tuntuu vähän pitkältä.

Tallilla tapahtuu

Uudet popot naputeltiin alle. Meillä on nyt kesän ajan ollut seppänä Tomppa, joka käy tuolla kengittämässä muitakin hopusia, niin on ollut helppo liittyä rinkiin.

Urho assaroi.

Syksyn oppitunnitkin ovat käynnistyneet pysäytyksillä, peruutuksilla ja laukannostoilla. Menestyksemme on vaihtelevaa, mutta hyvällä mielellä olemme harjoitelleet. Jii yrittää parhaansa, epäpuhtautta ei ole nyt kesän aikana ollut, toki se on laidunpaksu eikä jaksa mahansa kanssa mahdottomia.

Saimme taas Amin vetämään WE-harjoitukset seitsemälle ratsukolle. Kaikki tehtäväpisteet päästiin Jiin kanssa läpi, mitä nyt portilla vähän kurkotellen ja kepinvienti tynnyriltä toiselle ei lopun harkkakisakierroksella laukassa onnistunutkaan. Pressu jännitti alkuun vähän ja sitä jäätiinkin tutkimaan ensimmäisellä läpimenolla tarkasti. Tutkailujen jälkeen meni kaikilla askellajeilla läpi ja siihen päälle viritettyä pienenpientä ristikkoa oli kiva hypätä. Niin harvoin raaskin enää rouvaskaisella hypätä, että joka kerta on riemukas. On toi WE kyllä hauskaa, ja hopuset näyttävät tykkäävän moisesta. Tämä olisi kyllä kiva pitää lajivalikoimassa.

Eka ryhmä tehtävänjaossa: Jackie, Lykke, Juipe ja Celin.

Tuikku Lykkellä ja me Jiin kanssa pyörähtelemässä garrochan ympäri.

Mariannen ja Zeelan tyylinäyte: sidepass.

Pitääkin siivota tallikaappi. Loma ja lomittajat saapuvat pian. Kaunista viikkoa.




Tupareidentuoma

Ehkä se kaikkein hienoin tuparilahja. Heinäharavaan istuimesta tehty tuoli. Kuvassa ajamme heinäharavalla Reippaan kanssa heinää 80-luvun alkuvuosina. Kiitos Äiti ja Kari, tuoli pelastettiin viimeiseen muuttokuormaan, kun mökki myytiin.

Rakkaita muistoja.