Delegaatio

Lauantaina käytiin Jiin kanssa heti aamusta peltohankijumpalla, kun piti valmistautua tärkeän delegaation saapumiseen. Kiillotettiin heppa, siivottiin kaappi, suoristettiin pipo ja jäätiin jännityksellä odottamaan.


Sieltä ne sitten tulivat, isojen kapsäkkien kanssa ja traikkukin yhdellä mukanaan. Mein heppaystävät vanhalta tallilta. Sydän tähän. Tai kukaan meistä ei enää ole vanhan tallin asukki, osalla on omat hepat jo toisaalla ja loputkin ratsastavat ja heppailevat muualla. Mutta siellä me on aikoinaan tutustuttu, pidetty yhtä somessa, väliin nähty ja nyt oli aika saada retkikunta meille kylään.


Isot kapsäkit oli täynnä herkkuja, niin hepsulle kuin ihmisväelle. Mukavia vieraita, kun tuovat pöydän koreaksi mukanaan. Jiikin meni ihan pyörälle päästään, kun sai niin paljon tuliaisia, tarhaan ei ollukaan enää yhtään kiire.

Shirley on Hessun hankkima traikku, joka on kunnostettu alusta saakka, ja oli kuin uusi.Matkalla kotiin.

Jiin hemmottelun jälkeen, kierrettiin paikat ja painuttiin tallikavioon herkuttelemaan ja puhumaan hevosta. Vaihdettiin kuulumiset, muisteloitiin, juoruttiin, katsottiin ratsastusvideoita ja tehtiin maailmasta taas vähän parempi. Kiitos kaunis Tiina, Anga, Maarit, Sari ja Hessu. Seuraava retki on jo suunnitteilla...

Selviytymissuunnitelma Messuille

Usein hevosmessut tulee haahuiltua sattumanvaraisesti läpi, shoppailla vähän mitä sattuu, katsoa pari esitystä ja kuunnella kohdille tulleet luennot. Nyt ajattelin yrittää olla suunnitelmallisempi ja kahlannut ohjelman ja näytteilleasettelijat tarkemmin läpi.


Perjantaina ajattelin käydä kuuntelemassa sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta by Ritva Mickelsson, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja sekä Vepsän Karin mietteitä, katsomassa nuorten hevosten estekilpailun sekä käydä vaklaamassa Nanna Salmen hevoskorut ja uudet ratsastus-alkkarit (!) Just Dressagen osastolta.

Lauantaina nähdään kavereita ja kierrellään yhdessä messuilla. Käyn kuuntelemassa ainakin iki-ihanaa Airaa (Ratsastajan ryhti ja toimiva istunta, Aira Toivola, AT Ratsastsupilates) sekä Solheds-tuotesarjan kehittäjää Saija Pihkasta. Areenalla haluan ehdottomasti nähdä länkkäriratsastuksen TRAIL -näytöksen, kun en ole ikinä aiemmin päässyt seuraamaan livenä. Lisäksi Annika Schulmanin maastakäsittelydemo kiinnostaa.


Sunnuntaina kiinnostaisi ell Mirjami Miettisen esitys hevosen suun anatomiasta ja kuolainten valinnasta sekä satulansovitusdemot. Käyn rapsuttamassa Knabstrupper-rotuista hevoista ja ehkä shoppailen jotain aivan uutta kuten Jiille shiatsuhieronnan...

Lisäravinteet

Tilasin juuri Jiille uuden purkin kaupallista nivelvalmistetta. Saaterin kallista, mutta en tohtinut jättää tilaamatta ja antamatta. Kun Muorin jalka liikkuu tänäpäivänä niin reippaasti. Eilen esitteli sellaisia voimisteluliikkeitä vapaana juoksutuksessa, että katsoin parhaimmaksi kytkeä sen liinaan loppuajaksi.


Suhtaudun kaikkiin sun kautta annettaviin lisäravinteisiin kriittisesti. Kriittisesti ihan siksi, että en usko niistä olevan sitä hyötyä kuin toivomme. Suurin ongelma lienee imeytyminen ruoansulatuskanavasta ja vaikka saisimme ravinnetta imeytymään jonkin prosentin, niin mikä on sen vaikutus sinne niveleen asti. En siis käytä lisäravinteita itse (satunnaista C-vitamiiniporetta aamumehussa lukuunottamatta) ja vain hyvin harkitusti koirilleni tai hevoselleni.  Ja eri tuotteiden sattumanvaraista miksausta mukaan lukien erilaiset rohdosvalmisteet pidän suorastaan riskinä muun muassa maksalle. Homeopatiaan liitän lähinnä plasebovaikutuksen ja siihen en kyllä itse hevin rupeaisi.


Toki luen kaikki eteeni tulleet riippumattomat ja hyvintehdyt tutkimukset ja iloitsen suuresti, jos saan muuttaa mieltäni tässä asiassa. Lisäksi en myöskään väheksy käyttäjäkokemuksia, joita kuuntelen mielelläni. Mutta itse uskon vasta kun näen ja koen.


Harrasteagilitykoirilleni olen tarjonnut suht kohtuullisen ja monipuolisen ruokavalion lisäksi vain satunnaisia omega-3-rasvahappokuureja, joista on osoitettu pientä hyötyä kontrolloiduissa, kliinisissä tutkimuksissa. Sohvin polvivamman yhteydessä todettiin kuvien ja avauksen perusteella, että polvi oli hyvin siisti eikä minkäänsortin nivelrikkoa ollut havaittavissa. Manipulointi lisää kuitenkin merkittävästi nivlerikkomuutosten riskiä, joten Sohvi siirtyi syömään Synoquin EFA -valmistetta.

Sisältää glukosamiinihydrokloridia, kondroitiinissulfaattia, dexahan (lue omega-3-rasvahappoja), C-vitamiinia ja sinkkiä. Kohtuullinen hinta-laatusuhde, eli haluttuja tuotteita suht halutuissa määrin. Hintaa tulee pitkälti alle euro per vrk aloitusannoksella ja ylläpito tuosta vielä puolet. Hinta tosin tässä ei ollut ratkaiseva, mutta laskeskelin nyt senkin. Onneksi on snadit koirat.

Hevosten kanssa tilanne ei yhtään helpota:
"Tieteellisiä todisteita siitä, että suun kautta annettavat nivelvalmisteet vaikuttaisivat hevosella tehokkaasti, ei ole kuitenkaan saatu. Suun kautta annettavien valmisteiden tehoa heikentää ennen kaikkea se, että ne imeytyvät huonosti hevosen ruuansulatuskanavasta. Esim. kondroitiinisulfaatin imeytymismääräksi saatiin eräässä tutkimuksessa vain 22–30 %, vaikka annos oli 5–10-kertainen hevosten normaaliin annosmäärään nähden. Glukosamiinin imeytymismääräksi saatiin eräässä tutkimuksessa vain 6 %. Muilla eläinlajeilla, kuten koirilla ja rotilla, imeytymistä on tutkittu enemmän ja se on huomattavasti parempi kuin hevosilla. Vaikka ainesosat imeytyisivätkin ruuansulatuskanavasta, todisteita siitä, että ne kulkeutuisivat niveliin saakka, ei ole kuitenkaan saatu.
Suun kautta annettavien kaupallisten nivelvalmisteiden koostumuksessa ja laadussa on myös havaittu selvityksissä suurta vaihtelua. Vain pieni osa valmisteista vastasi koostumukseltaan sitä, mitä analyysitodistuksessa ilmoitettiin. Tästä johtuen suositeltavinta on käyttää eläinlääkäreiden suosittelemia valmisteita, joilla on havaittu käytännössä olevan jotakin tehoa." Lähde: Hevostietokeskus


Epäilyistäni huolimatta meillä on ollut käytössä Suppleazed Gold, jonka sisällöstä ja määristä pidän, hinnasta en niinkään. Sisältö vastaa melkein tuota koirien valmistetta, mutta tässä on lisäksi ripaus hyaluronihappoa, josta tosin tuo ripaus taitaa tehdä vaikutuksen vain tuoteselostetta lukevaan.

Olen syöttänyt SGtä nyt noin vuoden ylläpitoannoksella, kesällä pidin taukoa. Ihan suoranaista hyötyä en voi sanoa erottaneeni. Toisin kuin esimerkiksi Cartrophen-lihaspistoksista, joiden aikaansaannokset olivat suorastaan häkellyttäviä pessimisti ei pety -tyypistäkin. Sekoitan SG-jauheen biotiinilisän kanssa, niin maistuu paremmin, ja tukkakin pysyy kunnossa (muka). Niin, ja yksi näytepussukka chiaa on menossa, ei silminhavaittavaa vaikutusta, sitä syötetty pian pari kk.

Näillä siis mennään, ainakin toistaiseksi.



Helsinki Horse Fair 2016

Voiettä. Sain juuri tiedon, että blogille on myönnetty passi Helsinki Horse Fair -tapahtumaan. Kohta muuten messuillaan.

No hoof no horse

Tänä viikonloppuna olen tullut pohtineeksi kengättömyyden etuja;

• Kavio toimii parhaiten ollessaan maakosketuksessa.
• Toimiva kaviomekanismi (vahva ja toimiva säde ja sädepatja, hyvä verenkierto ja aineenvaihdunta koko kaviossa, elastinen mutta kiinteä ja vahva sarveinen).
• Ei hokinpolkemia.
• Luonnolliset liikeradat.
• Nastabootseilla liikut liukkaillakin ilman tilsoja

Terveiset vain Metelle, jonka kanssa tätä pohdimme viimeksi...

Oikeasti olen lasketellut ärräpäitä irtokenkien takia, yrittänyt tuloksetta etsiä kenkiä tarhasta, metsästänyt kengittäjän lauantaille napsuttelemaan uuden kengän, vain saadakseni samalle illalle tiedon, että toisenkin etusen kenkä on irronnut. Harmit juontavat pikkaisen lyhyistä nauloista, joilla edellinen kengitys jouduttiin toteuttamaan. Tilsakumien kanssa aavistuksen lyhyet naulat tietävät juuri tätä lopputulemaa...


Liikuttamista kenkäsähläys ei onneksi estänyt. Launtaina tehtiin ensin piiitkä leppoinen maastovaellus Handen ja Caritan kanssa, joka päätettiin lumiselle pellolle, jossa ajateltiin ottaa ihan vain vähän loppuraveja. Tultiin tukkahulmuten pelto ylös, kun eläkeläisrouva kaasutteli nelillä pitkin peltoa. Seuraavalla kiekalla malttoi jo ravata. On se kyllä melkoinen hupakko.


Maneesille marssi eilen komea edustus. Joukkoa luotsasi Juipe, perässään Uuno, Hande, Jackie ja Elli. Liikenteenvalvojat varmistivat heijastintuotteiden riittävän käytön ja napsivat kuvia, kiitos Nipansennille ja Juipenkatille liikenteenohjauksesta ja maneesiassaroinnista.

Hande ja loppupään pinkit Ladyt.

Koko kööri maantieosuudella.

Lainausta vaivauksesta

Työmatkalle pitäisi kiirehtiä, ja hevonenkin ratsastaa vielä sitä ennen. Älkää ymmärtäkö väärin, onnellista kiirettä on tämä.




Eilen tallilla yksi hautoi hevosensa jalkaa, toinen paranteli hepalle lapaan tarhassa tullutta ruhjetta ja toisaalla juttelivat hieronnassa havaituista löydöksistä. Viime viikolla seurattiin köhivän hepsun kuumetta, ihmeteltiin silmätulehduksen hoitoa ja mietittiin cartrophen piikitysten ajoitusta. Eli ensin vaihdetaan kuulumiset hepsujen voinnista ja harvoin siinä sitten edes ehditään omiin kolotuksiin.


Siksipä teille linkki Katjan turinaan mikä hevosta voikaan vaivata...


"Muistettakoon toisaalta myös se, että yksi hevonen meinaa kuolla, kun sille tulee naarmu sääreen ja toista ei paljon hetkauta, vaikka puolet perseestä roikkuisi irti. Hevoset ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin. Ratsastuskouluhevoset ovat monesti niitä, joita ei pikkuasiat juuri häiriste. Kunhan ruoka-ajoista pidetään kiinni, kaikki muu on toisarvoista."


Mikä hevosta voi vaivata?

Appari

Perheen vanhemman koiran maatessa röntgenkuvien jälkeen pöllyssä kotona, ipanapa pääsi illalla mukaan tallille.


Kävimme yhdessä hakemassa Jiin tarhasta. Jiistä ja pikku-Poosta se oli ihan ok, mutta tarhan muita hepsuja sai hätistellä kauemmaksi, kun olisivat halunneet tehdä lähempää tuttavuutta koiran kanssa.

Hoitoimet meni mutkitta, melassivettä maisteltiin ja tehtiin karsinaan tupatarkastus. Harmillisen vähän löytyi herkkumunkkeja, vaikka kuinka kaivoi.

Poppariin jäi yhtä tehokkaasti purut kuin mun villasukkien varsiin. Hevosen harjattuani harjasin vielä koirankin.