Tukka takana

Jii sai lomaviikonlopun, kun isäntäväki vietti aikaa Tahkolla maastopyöräillen. Ryntäsin reissusta tallille, ja siellä odotti oikein tyytyväinen ja yllättävän puhdas pallomaha, joka köpsytteli laitumella vastaan. Uutta hammasrivistöä löytyi taas pallon takamuksesta. En ole varma, kuka käy maistelemassa hevostani, mutta ainakin nuori Penni on kuulema kinastellut Jackien kanssa Hilman suosiosta. Onneksi iho ehjä eikä suurempia hoitotoimia vaadittu.

Pienen vapaan jäljiltä liikuttelin rennosti maastoillen ilman satulaa. Ensimmäiselle maastolenkille saatiin Essistä seuraa ja toiselle lähti Celine seuraneidiksi. Jiin selkä ei ole ihan paras mahdollinen alusta ahterilleni, mutta rennot käyntilenkit menee suuremmitta tuskitta. Käveltiin puolitoistatuntia pitkin pellonreunoja, otettiin vilpoinen suihku, lisättiin hyönteiskarkotteet ja hevoi siirtyi jatkamaan laiduneloansa.

Katselin, että ratsuni tukka on kasvamaan päin. Ehkä se ottaa ravurikavereistaan mallia ja kasvattaa kunnon tuulitukkaa.

Sain nyt sovittua meille koetunnit Taina-Open kanssa. Celine tulee kokeilemaan mukaan. Jos Ope suostuu meidät täti-ikäiset oppilaansa pallojensa kanssa ottamaan, niin koulunkäynti jatkuu heti heinäkuusta alkaen.

Vermossa

Kaikki irti Vermon keskiviikkoraveista. Tutustuin jo ennakkoon lähtölistoihin ja Mikko otti Fintoton haltuun. Molemmat löivät omat vetonsa jo kotoa käsin.

Tallin jälkeen kiiruhdettiin raviradalle. Kisaavat hepat olivat lähteet jo edeltä. Paikan päällä vettä sateli, rapa roiskui ja kurasuojat kuulutettiin pakollisiksi.

Katsottiin kaikki lähdöt, haahuiltiin ruoka- ja juomapisteet läpi ja tutustuttiin varikkoalueeseen. Olinkin jo unohtanut sen hienon jyminän, kun auto kiihdyttää hevosten edestä ja kuuluu tumma rummutus, kun lähdetään ajamaan kilpaa. Jännitys tarttui kuin itsestään ja hihkuin ja tuulettelin, kun veikattu heppa juoksi voittajana maaliin, muut katsojat tuntuivat ottavan huomattavasti tyynemmin ;)

Mikko totesi lähtö lähdöltä veikkaustensa osuneen oikeaan. Aika hyviä lähteitä oli tyyppi käyttänyt. Minä pelasin vain oman tallin asukeille voittoa ja sijoituksia. Muutaman yllätysvoittajan jäljiltä Mikko jäi kuitenkin voitotta, mutta minä keräsin pienen potin Piian ja Mikon omistaman Jopen tullessa lähtönsä kolmanneksi.

Pitihän ne voittorahat heti käydä tuhlaamassa Wahlstenin kaupassa (W Ice Wrap -kylmäyssuojat) ja Hevarin myymäläautossa (Bucasin sadeloimet sovitukseen). Lisäksi odotettavissa lienee pullatarjoilut tallilla, sillä sijoituksista on ollut tapana tarjota herkkuja muille tallilaisille.

Ei hassumpi tapa viettää keskiviikkoiltaa. Tänne pitää päästä uudestaan!

Uudet Kengät

Lämpötilamittari paukutti yli +20C ja Jii pääsi vaahtokylpyyn. Spa sujui hyvin, kunhan kylpyveden lämpötila oli säädetty sopivaksi. Liian kylmä on ihan ehdoton nounou. Puunasin koko hevosen turvasta häntäjouhiin. Käsittelyn jäljiltä oltiin kohtuullisen märkiä molemmat.

Föönaus kävelylenkillä. Säilöheinää tekevää aparaattia piti ensin tuijottaa sieraimet suurina, mutta kun sekään ei syönyt muuta kuin heinää kitusiinsa, niin lenkki jatkui rauhassa. Kuivuipa nopsasti. Kiilsi ja tuoksui hyvältä. Tänään lienee jo toisin...

Kauneuspäivän kruunasi uudet kengät, jotka Mika kävi kengittämässä. Ei moitteita kavioiden kunnosta.

Tänään suunnataan tallilta Vermoon! Haen samalla pari tuotetta Hevarin myyntiautosta sovitettavaksi...

Laiduntaminen edistää hevosen terveyttä ja hyvinvointia

Keväällä rampoin talleilla etsimässä meille uutta kotia. Loppusuoralle ei ollut asiaa, jos tarjolla ei ollut tai oli hyvin rajoitetusti laidunta. Seisottaisinko koko kesän siinä samassa piskuisessa tarhassa, jossa on seissyt jo koko talven. No thanks.

Laiduntaminen on hevosen luontaista käyttäytymistä ja ravinnonhankintaa.

• liikkuminen ja vapaus, ulkonaolo
• lomaa tallikauden rutiineista
• syöminen omaan tahtiin, luonnollinen syömisasento, hyvät ravintoarvot
• lajitovereiden seura
• häiriökäyttäytymisen väheneminen
• maisemointi

Laidun laiskistaa ja lihottaa.  Omakohtaisen kokemuksen perusteella: tottavie. Tosin heinämahat ja nestekertymät poistunevat syksyn tullen huomattavasti nopeammin kuin oma grillimaha. Laiskiaisolo ei välttämättä johdu, ainakaan pelkästään, kasvaneesta mahasta vaan laitumella vietetyn elon aktiivisuudesta; ruoan perässä kulkemisesta, keskenänsä leikkimisestä ja seurustelusta sekä jonkin verran myös öttiäisistä. Nivelrikon jo vähän kuluttaneille JB:n etusille laidun tarjonnee riittävästi omaehtoista liikettä.

Laitumella sattuu ja tapahtuu. Osumia tuntuu löytyvän, vaikka aina kun nuo näkee, niin syövät sopuisasti ja liikehtivät verkkaisesti. Epäilemme, että viettävät riehakkaita bileitä yöt läpeensä. Keskenänsä toimeentulevat hevoset ja ehdottomasti riittävästi tilaa väistää lienevät olennaiset seikat yrittää huomioida.

Todellisia esteitä laiduntamiselle saattaa olla ihottumaiset ja kaviokuumeelle herkät yksilöt. Niiden osalta on täysin ymmärrettävää ja jopa välttämätöntä rajata laiduntamista tai luopua siitä kokonaan.

Tärkeä muistaa:

• totutus laitumelle ja laitumelta
• laitumen soveltuvuus laiduntamiseen: laitumen koostumus ja kasvusto, laitumen koko, ruohon riittävyys ja lisäravinnon tarve, aitamateriaalit, suojakatokset, reitti laitumelle
• riittävä ja puhdas vesi, kivennäiset
• hevosten valvonta ja päivittäiset tarkastukset
• loishäätö

Söi itsensä leppoisaksi

JiiBee on syönyt itsensä paitsi pulleaksi niin täysin lomamoodiin. Jos ei syö, niin ottaa tirsoja laitsalla, haukottelee varustettaessa, kulkee laiskanmuikeasti, nukahtaa hoitotoimissa ja sitten onkin jo kiire takaisin laitumelle syömään. Kaikki kehuu, että on se kiltti ja rauhallinen ja niin kuuliainen. Laiskanpulskea se on sanan ma! On nyt tutustutti kaikkiin tallin osiin, myös siihen ravipuolen umpinaiseen vesariin, johon ei alkujaan todellakaan suostunut. Eilen nuokkui ratsastuksen jäljiltä sinne ja torkahteli spa:n aikana.

Eilen lenkkeiltiin yhdessä tarhakaverin Celinen ja nuoren friisiläisen Ellin kanssa. Tässä palailemassa tallin pihapiiriin.

Naamassa on pari uutta osumaa ja pehvassa hammaskuviota. Pääosin karvat lähteneet, iho ehjä. Vähän katu-uskottavampi pullukka.

Minä olen aloittanut ohjasajon opiskelun Katin ja Juipe-suokin kanssa. Juippis onkin ihan pro, joten sen kanssa pääsin heti kättelyssä kokeilemaan kaikki askellajit. Ohjastuntuman säilyttäminen oli selvästi vielä hankalaa ja ympyrät pienenivät ja suurenivat herkästi. Legendaarinen Make käy tallilla opettamassa ja ajamassa, joten enköhän ole aika hyvissä käsissä tämän kanssa. Seuraavaksi varustekauppojen kautta harjoittelemaan Jiin kanssa. Tuskin nykyisessä pallomodessa viitsii edes kamalasti pöllöillä. Onneksi tuolla on hyvä pyörötarha, ei pääse ilmalaivakaan kauas....

Ja onhan Jii löytänyt kavereitakin. Tässä tuli Hilman kanssa aidalle notkumaan yksi päivä.

Cowboy

Aviomies joutui ratsaille. Haki JB:n laitsalta, hoiti ja varusti, asetti tallilta ystävällisesti lainaan saadun raviohjastajan kypärän tiukasti päähän ja kipusi selkään. Hienosti teki koko maastokierroksen ja vähän ravasikin. Olin hämmästynyt ja kovasti ylpeä. Molemmat osasivat hienosti olla yhdessä.

Arjen terapeutti

Hevoseni kanssa olen kokenut tämän puolenvuoden aikana voimakkaita muistikuvia lapsuuteni ja nuoruuteni hevosmaailmasta. Muistoja, mielikuvia, eri vuodenaikoihin liittyviä erityispiirteitä, tuoksuja, ääniä, liikkeitä, joita en enää tiennyt muistavani. Laitumen aamukaste hevosta hakiessa, pellon yllä leijuva sumu, josta se oma ilmestyy, kun kutsun, märän hevosen tuoksu, hevosen hörisevä turpa, maastossa laukkaavan hevosen voima, laukan ääni nurmella laukatessa, heinäpellon tuoksu, kengitykseen liittyvät äänet.

Voin hyvin kuvitella hevosen kohtaamisen laukaisevan vanhusten ja muistisairaiden kohdalla voimakkaita muistoja, kehittäen samalla kykyä tuntea ja kokea asioita. Suurimmalla osalla nykyajan vanhuksia lienee positiivisia kokemuksia hevosista. Hevostoiminnalla vanhoja muistijälkiä vahvistetaan ja uusista elämyksistä syntyy uusia muistijälkiä. Mieleen on jäänyt Ylen uutisoima ponin vierailu palvelutalon sisällä niiden vanhusten luona, jotka eivät kyenneet liikkumaan tallille tai edes ulos. Ponin kohtaaminen oli liikuttaut monia ja laukaissut aiemmin täysin puhumattomia vanhuksia kertomaan omista hevoskokemuksistaan.

Hevosavusteista kuntouttavaa toimintaa käytetään paitsi vanhustyössä ja muistihäiriöisille niin mielenterveyskuntoutujille, syömishäiriöistä kärsiville, syrjäänvetäytyville ja koulukiusatuille lapsille ja nuorille, autismista kärsiville, pitkäaikaistyöttömille sekä stressistä ja työuupumuksesta kärsiville.
Enkä ihmettele, sanoo hän, joka kuittaa kalliiksi haukutun harrastuksensa toteamalla, että maksaa se terapiakin. Ja kumartaa syvää kaikille näille kuntouttavaa terapeuttista hevostoimintaa kehittäville, teette todella merkittävää työtä. Muutama sosiaalipedagogista hevostoimintaa koskeva julkaisu odottaa tuossa lähempää tutustumista.