Hevosen toiminnallinen anatomia

Paikallinen Horse & Rider järjesti luentoiltamat otsikon mukaisesta teemasta. Ja kun luennoitsijana toimi "meidän Selma", niin sinnehän sitä piti suunnata.

Selma kävi läpi hevosen anatomiaa ja erityisesti tukirankaa. Kertailtiin, miten ne jalat liittyvät runkoon, missä kohden suurimmat liikealueet, laskettiin selän nikamat ja niihin kohdistuvat rasitukset ja kulumille altistuvat kohdat. Omansa saivat kaula- ja rintaranka, lanneranka ja SI-nivel. Keskusteltiin ratsastajan kehon ja apujen vaikutuksesta. Miten ratsastaja hallitsee kehonsa.  Hevosen rintakehään ja sen optimaaliseen käyttöön käytettiin tovi. Huuh, niin mielenkiintoista ja niin haastavaa.

Lueskelin luennon jälkeen vielä lisää tukirangasta, sen ongelmista ja niihin altistavista syistä mukaan lukien traumat, kuljetukset, kengitykset, yksipuolisesti rasittavat suoritukset, ratsastaja, liikunnan puute, hevosen ikä, huonosti istuva satula.

Kun ostin Jiin, sen selkä, erityisesti lanneranka oli ratsastuskoulukäytön jäljiltä niin kipeä, ettei se antanut Selman kunnolla edes hoitaa sitä. Myös ostotarkastuksessa ell kiinnitti selkään huomiota. Jiin tavaramerkki ratsastuskouluaikoina oli juosta selkä notkolla ja pää pystyssä. Jo perushoitotoimet selän osalta saivat sen ajoittain irvistämään. Selman seuraavalla hoitokerralla selkä oli huomattavasti parempi ja pysynyt ikäisekseen hyvänä tämän kahden vuoden ajan. Uskon, että suurimman avun toi aivan liian ison (pitkän) ja epäsopivan satulan vaihto, liikutuksen keveneminen, mutta erityisesti monipuolistuminen, pitkät tarhaus- ja laidunajat (liikkuu omaehtoisetsi niin paljon enemmän ja tasaisemmin). Sileällä ei oikeastaan mennä enää muuten kuin opetuksessa, jossa keskitytään ennen kaikkea hevoseen, opetetaan ratsastajaa ratsastamaan niin, että hevonen ottaa vatsalihakset käyttöön, nostaa selkää ylös ja takajalat alle.

Pari perusopusta hevoin anatomiasta ja liikemekaniikasta haluaa hän nyt hankkia.

Kuljen mukanasi

Aamuyöstä työmatkalle. Viimeiseksi nakkasin matkalaukkuun villasukat. Äsken, kun ne täällä hotellilla puin jalkaani, niin purut vaan pölisi. Tallisukat. Ihanan kodikasta.

Maapuomit

Täteillä oli melkein estetunti viikonloppuna. Eli teimme pitkästä aikaa maahankaivettuja puomeja suurella innolla ja pienellä jännityksellä.

Jiillä ei enää hypätä, niin paljon kuin me molemmat siitä tykkäisimmekin. Etujalkojen vuoksi ei vain enää raaski. Mutta niitä puomeja on lupa tehdä. Tavoitteena kehittää askellusta, parantaa tarkkaavaisuutta ja kontrollia sekä tietysti tuoda sitä vaihtelua koulutunneille.

Käynnistä lompsoteltiin laiskanpulleasti yli, mutta ravitehtävissä Madame pisti kaasua lisää ja tehtävät juostiin enemmän tai vähemmän hänen tahdissaan läpi. Emme millään saaneet ihan tasaista suoritusta, vaan vauhtia lisäiltiin ja vähenneltiin ihan tamman tahtiin. Hihitytti. Kanssaratsukko veti tasaisesti ja tyylillä ohi :D Tehtävänä tehdä pitkällä sivulla neljä ravipuomia, nostaa laukka ja laukata ovaalisti takaisin puomeille, suorittaa ne ravissa uudestaan, jonka jälkeen jatkettiin uralla toiselle pitkälle sivulle, jossa oli 2x2 ravipuomit ja niiden väliin tehtiin isohko laukkavoltti.

Laukkapuomit sen sijaan olivat paremmat, saatiin meno rauhoittumaan inasen, molemmat olivat rennompia ja hevonen keskittyi tehtävään ja teki ihan kelposuorituksia molempiin suuntiin. Kauheasti kehuin ja rouvaskainen näytti tyytyväiseltä. Hän kyllä osaa nämä hommat, jahka et häntä häiritse. Koska ratsut olivat kokeneita puomiheppoja, pyrimme syvään istuntaan, mutta kyllä noissa laukkapuomeissa tuli automaattisesti vähän asetuttua kevyempään istuntaan.

Olipas vaikea pysyä jäntevänä, mutta rentona, kun askel voimistui ja selkä lähti toimimaan. Käden piti joustaa. Minulla jousti niinkin paljon, että jotain sählätessäni kerran pudotin ohjan kokonaan esteellä, mutta Jii hoiti homman normisti. Ope varmaan pyöritteli silmiään, hahaa. Jii innostui tehtävistä ja vähän iloittelikin puomien jälkeen, ihan mahtavaa.

Eilen pitkällä maastolenkillä kuulostelin hopusen olotilaa, oliko puomiharjoitus kipeyttänyt jonkun paikan, mutta enpä erityistä huomauttamista jaloissa tai kulkemisessa huomannut. Toivottavasti pääsemme puomeilemaan jatkossakin.

Viime viikolla seurasin kadonneiden hevosten etsintää Espoossa sydän syrjällään. Huonojen uutisten saavuttua niiskutin omat itkuni Jiin paksuun turkikseen, ja istuin pitkän tovin iltatoimien jälkeen sen karsinassa katsomassa ja kuuntelemassa, kun se söi heiniään.

Drinksut testiin

Jii sai kesällä hörpätä tallikaverin ämpäristä, johon oli sekoitettu elektrolyyttejä. Maistelun jälkeen joi koko ämpärin. Koska tamma juo normisti vähän huonosti, niin kysäisin tuotteesta lisää. Selvisi, että veteen oli sekoitettu Masajon Green Stallion -valmistetta.

Tuote jäi mieleeni, ja kun tallilta vinkattiin kampanjasta, jossa tuotteen saa raportointia vastaan puoleenhintaan, niin olin heti mukana ilmoittautumassa testiryhmään. Nyt on purkki tulossa postissa koekaniinin testattavaksi. Yhteistyössä Tmi Jenna S:n  kanssa.

Mikä ihmeen elektrolyytti?  Elektrolyytit ovat suoloja ja kivennäisaineita eli natriumia, kloridia, kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia. Niiden ylläpitämä varausero solun sisä- ja ulkopuolen välillä on edellytys muun muassa lihassolujen supistumiselle ja hermoimpulssien johtumiselle.

Hevonen menettää hikoillessaan sekä vettä että suoloja ja kivennäisaineita, raskaassa työssä jopa 100g tunnin aikana. Lisäksi niitä poistuu elimistöstä lannan ja virtsan mukana. Hevonen tarvitsee suolaa, jotta sen elektrolyyttitasapaino säilyisi. Suolakivi onkin tuttu näky joka karsinassa ja laitumella. Lisäsuolan antaminen rehun seassa voi olla perusteltua myös kevyessä työssä oleville hevosille, sillä suolakiven kulutuksessa on suuria yksilöllisiä eroja. Meilläkään Jii ei juuri suolakiveensä koske, joten hippunen merisuolaa on nakattu ruoan sekaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suolakivi ja merisuola ovat puhdasta natriumkloridia, muiden elektrolyyttien korvaaminen runsaasti hikoilevalla hevosella tulee taata muuten.

Kaupalliset elektrolyyttivalmisteet ovat helppoudellaan omiaan kilpahevosille, kun tavan harrastepollelle riittää yl kotitekoinen juoma. On kuitenkin kiinnostava testata tämä valmistuote ja erityisesti seurata saadaanko hevonen juomaan sen avulla helpommin.

Tuotteesta ja sen vaikutuksista lisää, kun pääsemme koejärjestelyissä alkuun...

Doping

Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä.

Jiinkin tallilla on kilpailevia hevosia. Ensimmäistä kertaa huomasin sen, kun ruokakaukaloiden puhdistukseen oli eri välineet lääkittävillä hevosilla. Toinen kerta oli, kun Piian ja Mikon hieno ravuri oli mein puolen vesarissa ja kysyin luvan antaa sille namin. Piia sanoi, että toki, jos siinä ei ole mitään dopingainetta. Tuijotin hämmentyneenä kädessäni olevaa hevoskaupasta ostettua yrttipohjaista hevosnamua, jonka piilotin äkkiä takaisin taskuuni ja hain ravurille ruisleivän kannikan.

Huh, luontaistuotteet mukaan lukien erilaiset yrtit saattavat sisältää kiellettyä ainetta esimerkiksi valeriaanayrttiä. Tietämättömyyttä luonteistuotteiden sisällöstä ei katsota lieventäväksi seikaksi doping-rikkomuksissa.

Hesari nosti mennä viikolla esiin hevosten dopingin. Ja asiaa on sivuttu seuraamassani Hevosurheilussa. Suomessa tehdään 1250 dopingtestiä hevosurheilussa. Ihmisnäytteistä poiketen B-näytettä ei oteta eikä säilytetä, joten näytteitä ei voida jälkikäteen varmentaa tai uusintatestata. Suomi eroaa tässä myös muista Pohjoismaista, joissa säännöt mahdollistavat näytteiden säilyttämisen ja avaamisen. Kuluvana vuona on Hippoksen ell Katja Hautalan mukaan kärynnyt vain yksi hevonen, jolla kyse oli ihmisilläkin käytettävästä yskänlääkkeestä.

Raviurheilussa dopingrikkomusasia on hankala, hevosia ajavat ammattikuskit kun harvemmin vastaavat hevosten valmennuksesta, ruokinnasta ja lääkinnästä. Menettääkö kuski elinkeinonsa, kun hevonen käryää alta. Dopinglöydöksissä selvitystä pyydetäänkin aina hevosen vastuuvalmentajalta. Asia ratkasitaan eläinurheilun antidopingtoimikunnassa.

Tällä hetkellä näytteistä tutkitaan maailmalla muun muassa kohonneita kobolttiarvoja, joilla pyritään kasvattamaan kilpahevosen punasolutuotantoa ja sitä kautta hapenottokykyä. Suomessa testi ei ole rutiinikäytössä, vaan kohteet valitaan vihjeiden perusteella.

Linkki Hippoksen valmisteluetteloon ja varoaikoihin

Suomen Ratsastajainliitto noudattaa Kansainvälisen Ratsastajainliiton FEIn kiellettyjen aineiden listaa, mutta Suomessa listaan lisätään vielä antibiootit.

Vastuu on aina ihmisellä, hevoset eivät douppaa. Vain terveellä hevosella saa kilpailla.

Oletko muistanut käyttää hammaslankaa

Noin 5 vuotiaana hevosen kaikki hampaat ovat vaihtuneet maitohampaista pysyviin hampaisiin. 24 maitohammasta on tippunut pois ja 36-44 uutta hammasta työntynyt esiin. Samoilla legoilla pitäisi sitten mennä koko elinikä. Hevosen eliniän pituus on täysin kiinni hampaista.

1 etuhampaat, 2 kulmahampaat, 3 sudenhammas, 4 premolaarit, 5 molaarit, 6 poskihampaat.

Hevosella on sekä ylä- että alaleuassa 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta (yl orit/ruunat), mahdollisesti 2 sudenhammasta (yl vain yläleuassa) ja 6 poskihammasta (3 premolaaria ja 3 molaaria). Etuhampaat ja poskihampaat muodostavat tiiviit hammasrivistöt. Huomioitavaa hevosen hampaissa on, että yläposkihampaat ovat jopa 30% leveämpiä kuin alaposkihampaat. Lisäksi poskihampaiden purentapinnat ovat noin 15˚ kulmassa sivusuunnassa. Yhdessä hampaiden purupinnoilla olevien nystyröiden ja kuoppien kanssa nämä ominaisuudet tekevät hevosen hampaista erittäin tehokkaan jauhimen.


Hevosten hampaat työntyvät ulospäin 2-3 milliä vuodessa, ja kuluvat samanverran vuoden aikana. Hevosen leukojen kuuluu pyöriä tasaisesti, yhtä paljon molemmille puolille, sen syödessä. Hevosen hampaat kuluvat epätasaisesti, jolloin muodostuu piikkejä. Piikit ovat hampaiden niitä osia jotka eivät pääse kulumaan oikein. Piikit tulevat ylähampaissa posken puolelle ja alahampaissa kielen puolelle. Terävät piikit voivat vahingoittaa limakalvoja, aiheuttaa voimakasta kipua ja estää normaalin pureskelun. Piikkien muodostuminen on aina yksilöllistä. Hevosten hammasvikojen tiedetään periytyvän lähes poikkeuksetta.


Hevosen hammashuolto on tärkeää ja tarkoittaa säännöllisiä tarkastuksia ja raspauksia eläinlääkärin toimesta. Meillä on vanhenevan hevosen kanssa haluttu vakiinnuttaa hammastarkastukset tehtäviksi 6-8 kk välein. Ja hammaslääkärinä meillä toimii Juti eli Vermon hevosklinikan Equivetin Jukka Holopainen. Juti on hoitanut Jiitä jo ratsastuskouluaikoina eli hoitohistoria on melkein 10 vuotinen.


Viimeisin tarkastus oli viikko sitten, jolloin todettiin Madamen purukaluston voivat hyvin, limakalvot olivat terveet ja kaikki hampaat tallella ja ehjinä. Vähän reunoja manuaalisesti tasailtiin. Jii sai samalla tukevat päiväkännit eikä tutkimukset ja toimenpiteet sitä heilauttaneet. Yleensä rauhoitukseen päädytään, jotta taataan eläinläkärille rauha työskennellä ja estetään hevosen leukanivelten rasittuminen.

Suunavaaja on ihan kunnioitusta herättävä kapistus.

Kyselin raspauksen yhteydessä Jutilta suomalaisten harrastehevosten suun kuntoa, ja kuulin, että meillä tilanne on tosi hyvä. Täällä osataan ennaltaehkäisevä hammashuolto, toisin kuin monessa maassa, jossa hoidetaan vasta, kun ongelmia ilmenee.


Lähteet: Tmi Hevosen henkäys, Hirnuva Hammas

Ihana Loma, ihanampi Arki

Tuitui, tääl ollaan!!


Lomalla oli maailman isoin ikävä Jiitä, eipä sitä käy kieltäminen. Onneksi parhaista parhaat luottohoitsut lähettelivät viestejä ja kuvia joka päivä. Kiitos vielä kerran Carita ja Minttu, ootte korvaamattomia.

Ei noi nyt kauhean tyytymättömiltä näytä. Jii ja Minttu.

Jii ja Carita.

Hyvä, että auto saatiin parkkiin, niin pingoin keräämään tuliaiset pihapuista ja kiitolaukalla tallille. Pitkään vain rapsutin, nuuhkin ja juttelin. Hevoi näytti hyvinhoidetulta ja hyväntuuliselta. Edellisenä päivänä annetun rokotuksen vuoksi käytiin leppoisasti kävelemässä, sänkkärit on avattu...

Onneni, keinuhevoseni.

Muutenkin arki on pyörähtänyt turvallisesti käyntiin. Jiillä on ollut paitsi rokotus, niin hammaslääkäri ja hieronta. Selma Piha hieroi ja hoiti Madamen läpeensä, pieniä kireyksiä availtiin sieltä ja täältä, ei mitään hälyyttävää ja selkä on edelleen terve. Ratsastustunneilla keskitytty ratsastajan istuntaan ja ratsun laadukkaaseen kulkemiseen. Laitumella ovat edelleen päivät, mutta onneksi sen verran köyhtynyt on ape, että maha on paria kokoluokkaa kutistunut.

Poo käy väliin tallikoirana.

Kaverukset tulivat vastaan. Jii ja kaunis Zeela.

Maailma on kauniimpi Jiin korvien välitse katsottuna.

Vähän nolot nää huulirasvat...

Ihana viikko käynnistymässä.Pitäkää kiva siellä.