Minikesä

Hassu pikkukesä tähän toukokuulle. Ratsastan teepparissa ja yritän muistaa vaihtaa läpsyt tallikenkiin. Levitän tomerasti ötökkäaineet, koska näillä celsiuksilla kuuluu tehdä niin. Ja lutraan itse aurinkovoiteiden kanssa. Hepat on vähän hikisiä, kun ne hakee ulkoa.


Jii on niin mainio, nukahtaa aina, kun sen hakee tallin viileyteen. Alahuuli on uhkaavasti alkanut venymään kohti lattiaa. Kohta se on ihan ehta kesähevonen. Toistaiseksi laiduntotutus on mennyt hyvin, vatsa toimii entiseen tapaan. Maanantain lukkari sanoo laiduneloa klo 14.30-19.00. En taida raaskia häiritä sitä tänään töiden jälkeen kuin ehkä päärynän ja läpirapsutuksen verran. Jos vaikka tallikaapin kevätsiivous sen sijaan.


Viikonlopun valkku oli aamusta, mutta aika lämmin oli silti. Tehtiin nelikaarista uraa laukkaympyröin. Haen nyt parempaa, tasaisempaa ohjastuntumaa laukkaan ja sitä kautta aletaan saamaan pyöreämpään hevosta myös tähän askellajiin. Ravissa pääsemme jo aika kivasti halutumpaan muotoon, ylälinja on pyöreämpi, selkä joustaa, paino siirtyy taakse. Toisaalta jäämme hieman hitaaseen köpöttelyyn (helpompaa mummoilua meille molemmille), johon ope haluaa pikkuhiljaa lisää tempoa ja pidempää askelta, parempaa tahtia. Pohkeesta eteenpäin ratsastus saa herkästi Jiin vain karkaamaan pidätettä vastaan ja lisäämään vauhtia, mutta harjoittelemme harjoittelemme.


Treenin jälkeen kelpasi jäähdytellä pellonreunoilla. Ja sen jälkeen hepsu pääsi kunnolla suihkuun.
Seuraava, palauttava päivä ilman satulaa maastoillen.

Oripojat tulevat usein moikkaamaan, kun ratsastaa heidän laitsansa vierestä. Tässä tultiin valkun jälkeiseltä peltokävelyltä Caritan ja Handen kanssa.

Vielä hetki minikesää jäljellä, ja tähän teille se kammottava korvamato Mambalta :D

Parhautta

Kiireetön iltapäivä tallilla. Rauhallista. Hevonen ilahtuu, kun tulet hakemaan sen tarhasta. Nukahtaa tallin viileydessä ja nauttii hoitotoimista torkkujen lomassa. Kengät on tukevasti, jalat on kuivat ja talvikarva alta on paljastumassa kiiltävä kesätukka. Vaihdat kuulumisia tallikaverin kanssa. Hoidat lisää, kun et raaski vielä herätellä hepsua. Rupsuttelet koko hepan, korvia rapsuttaessa hepan pää tipahtaa nojaamaan syliin.

Varustat pollen ja suuntaatte maastoon. Oripojat seuraavat koko laitumen mitalla ja hirnuvat perään. Hevonen on reipas, mutta rento. Kävellään pitkin ohjin, aurinko paistaa, mutta pieni tuuli pitää ilman siedettävänä, eikä yhtään ötököitä. Hyvillä pohjilla ravataan, kuulostelen virettä ja annan laukata. Menee korvat hörössä reippaasti, mutta hiljentää, kun pyydän. Katsotaan pitkään pellolla tepastelevaa kurkea. Lenkkiä voisi jatkaa ikuisuuden.

Tallilla iso ämpäri vettä molemmille, nautitte omenan puoliksi, peset hiet reilusti letkulla, kun eipä tarvitse kuivatuksia nyt miettiä. Levität hyönteiskarkotteen ja alta itsekin tuoksua sitruunalta. Viet hevosen ulos juuri, kun laidun aukeaa, malttaa namin vielä taskusta ja kipittää sitten kavereiden kanssa syömään.

Kamppeet ojennukseen, muutama sana tallin tulevista kesäjuhlista ja vilkaisu laitsalle. Tamma ei tunnu liikkuneen mihinkään, keskittyy syömään ja ei voisi näyttää tyytyväisemmältä. Varmistat huomisen valkun aikataulut ja mietit, että täytyy venytellä.

Tällaisina päivinä hevosenomistaja ei voisi olla onnellisempi.

Maastoilu, hevosen perusoikeuksia

Lumien sulettua ja roudan poistuttua, laitettiin tallin pellonreunareitit hetkeksi kiinni ja kuivumaan. Oi sitä ilon hetkeä, kun kyltti taas kääntyi ja pääsy reiteille avattiin.


Maastoilu on vaan niin parasta. Virikettä hevoin mielelle ja kropalle, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Hevosen monipuolista liikuttamista. Varsinkin yksin maastoillessa Jii liikkuu vahvasti omalla moottorilla, reipasta käyntiä pitkin ohjin, ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. Kaverin kanssa se fiilistelee. Kulkee mahdollisimman lähellä kaveria, suorstaan kiinni Handen tai Juipen tai Uunon takamuksessa. Ceetäkin menee niin lähelle, kun tamma antaa.

Juippiksen ja Caritan kanssa lämppälenkillä ennen valkkua (selittää kuolaimelliset suitset...).

Tietysti maastossa sattuu ja tapahtuu enemmän, kaislikosta lähtee linnut kohdalla lentoon, kauriit kirmaa, joku käynnistää moottorisahan, ravuri yllättää takaa, pupu pinkoo pellolla, koira laukkaa haukkuen vastaan. Eilen kalan molskahdus vieressä sai Jiin hätkähtämään muutaman kerran. Tamma on kuitenkin älyfiksu, ottaa korkeintaan pari sivuaskelta, katsoo ja rauhoittuu ja sitten voidaankin jo taas jatkaa.


Hevoset on luotu käyttämään aistejaan paetakseen muita eläimiä, ja näin pystyäkseen selviytymään.  Vaikka enään ei tarvitse paeta villieläimiä, aistit ovat silti säilyneet. On tietenkin asioita, jotka ennaltaehkäisevät kyseistä pakoreaktiota. Hevosen voi totuttaa uusiin ääniin ja tapahtumiin,. Totuttaminen, ns. siedätys, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä; pakoeläimestä ei voi kitkeä pakoreaktiota kokonaan pois. Mitä enemmän hevosella maastoilee, mitä enemmän sen annetaan tutkia uusia asioita, mitä enemmän sitä totutetaan vieraisiin ääniin ja esineisiin, sitä turvallisempi ratsastettava ja hoidettava siitä tulee. Itsevarmaan ratsastajaan on hevosen myös helpompi luottaa pelottavissa tilanteissa, kukapa tuntisi olonsa turvalliseksi sellaisen henkilön seurassa, joka pelkäisi vähintään yhtä paljon kuin sinä itse?


Caritan kamerasta pari fotoa eiliseltä pellolta. Jii kyselee korvillaan ratsastajalta, että hittoako tässä pysäytellään. Ihana Uuno photobompaa. Ja historiallinen hetki, mulla on raippa matkassa. Ihan vain sen takia, että muistuttelemme ensimmäisillä peltolenkeillä, että SYÖMINEN ei ole sallittua lenkillä...

Ette arvaakaan, mitä meillä on viikonlopun ohjelmassa... Tai no, on meillä viikon toinen valkku, ettei ihan mennä kuin pellossa...

Laidun is open

Laiduntotuttautuminen alkoi lukujärjestyksen mukaisesti eilen klo 16:30. Ensin kirmasivat vuotiaat oripojat omalle laidunlohkolleen ja voi elämä sitä menoa ja meininkiä. Tässä näpsy Lotan kamerasta, voi pojat...

Kokeneemmat hevoset tiesivät muissa tarhoissa heti, mikä on homman nimi. Meidän prinsessa vain oli onnellisen tietämätön ja veteli lenkin ja suihkun jälkeisiä tirsoja katoksessa.

Muut tyttelit osasivat kerääntyä laitumelle johtavalle portille, mutta Jiin takamus näkyy katoksella :)

Saa mennä, Jii ei edelleenkään huomaa mitään...

Nyt Jii hokasi, että poikien puolella tapahtuu jotain, mitä kummaa??

Ja muut mimmit on jo laitsalla!! Nyt tuli kiire!

Äkkiä perään!!

 

Ja sitten tama villi tammalauma alkoi syömään, eh ja heh.



Ceellä oli pian jo koivet kohti kattoa.

Tässä vielä Lotan kuvailuja syöttötammojen puolelta. Ihaan ja Wilmuskan riemua.



Tänään totutellaan lisää, katsotaan joko mein tyllerölyllerö tajuaa homman jujun...

Iik -hevoseni jäi yöksi ulos

Auringon lämmittäessä lämpötilat mukaviksi päivinöin, arvon tallihenkilökunta alkoi eilisen iltalenkin jälkeen ehdottelemaan josko hepsu jo yöksi ulos. Pojat olivat jo olleet edellisen yön ulkona ja nyt olisi tyttötarhan vuoro. No, mutta sehän on kiva ajatus. Kaivoin hyönteiskarkotteen esiin, suihkin mahanalusen ja talutin pullavani takaisin tarhaan kavereiden kanssa iltaruoalle. Hyvät yöt huikkasin ja marssin matkoihini.


Myöhemmin illasta iski epäilys. Hui, kun siellä on pimeää. Hui, kun siellä on kylmää. Ei ole toppatakkia päällä. Hui, missä se nyt voi pötkötellä, kun ei ole purupetiä alla. Huihuihui. Yölläkin heräsin miettimään, että HUI, se on edelleen siellä ulkona. Oi ja voi.


Aamulla kipitin äkkiä puhelimeen ja kyselyä tallille, että sielläko se nyt värjättelee kylmissään ja paniikissa ja kauheeta kaikkea. Arvon talliväki vastasi tyynesti hevosen kukkahattutätiomistajalle yön menneen erinomaisesti ja hevosten vaikuttavan enemmän kuin tyytyväisiltä. Perään vielä iloinen hymiö ja aurinko.


Jaajaa, ehkä minäkin voin jo seuraavan yön nukkua tyytyväisenä.


Illalla valkku ja huomen alkaa laidunkauteen totuttaminen. Eilen kun taluttelin Jiin haukkaamaan vihreää, niin ahmi ekat viisi minuuttia hengittämättä kertaakaan välillä. Eikä koko puolituntisen aikana nostanut kertaakaan päätänsä ylös, imuroi vain kuin mikäkin moulinex.


Edit myöhemmin. Arvon tallihenkilökunta lähetti toisen yön jälkeisestä paniikkitilanteesta kuvatodisteita :) Etta voi täti-ihmisetkin nukkua yönsä rauhassa... Kuvat Tainan.

Laidunkauteen totutus

Loppuviikon valkut suunniteltiin uusiksi, kun ihan näillä näppäimillä alkaa meidän tallin laidunkauteen totutus. Totutus tapahtuu iltaisin, jolloin nurmen sokeripitoisuuden on osoitettu olevan alhaisemmillaan. Yritä siinä nyt hakea hepsua kentälle töihin, jos juuri on päässyt mussuttamaan suun täydeltä jumalaista herkkua.

Hevostietokeskus muistuttaa nuoren kevätnurmen syömisen lisäävän mm. kaviokuumeen ja insuliiniresistenssin riskiä sekä ähkyriskiä sisäruokintakauden rehuihin tottuneella hevosella. Keskus muistuttaa, että kaikki hevoset tulisi totuttaa laidunnurmeen vähitellen.


Muistuu viime kevät mieleen, kun silloisella tallilla ratsastuskouluhevosia ei totutettu erikseen vihreälle ja tiesin siirtäväni hevosen suoraan uuden tallin laitumelle. Siinä sitä sitten käytiin kellon kanssa syöttelemässä tuntikaupalla pellonreunoilla. Kiva, että nykyisellä tallilla tama(kin) on mietitty oikein.

Avainasioita laidunkauden alussa ovat:

1. Hevosen varovainen totuttaminen laidunnurmeen.
2. Laidunnuksen kontrolloiminen kasvukauden muutaman ensimmäisen viikon aikana, jolloin nurmen helppoliukoisten hiilihydraattien pitoisuus on korkeimmillaan.
3. Hevosen lihavuuskunnon säännöllinen seuranta ja liiallisen lihomisen ennaltaehkäisy.

Valpuria

Hauskat vaan teillekin!

Vappumarssilla oli väljää.

Käytiin heppatyttöjen kanssa vappuretkellä Storgårdissa moikkaamassa Hessun lauman tuoreinta tulokasta, valloittavaa Isbe-ponniinia. Kiltti, mutta tarmokas blondiini.