Kunkkari

Mein tallilla asuu paitsi ratsuja, niin myös iso joukko valmennettavia ravureita. Harvase viikko saa pullaa, kun joku niistä on taas sijoittunut kisoissa. Hevoset ovat hyväkuntoisia, niitä treenataan ja huolletaan tarkasti, lisäksi ne syövät ja juovat ratsuja tarkemmin. Ne ihan näyttävät urheiluhevosilta, toisin kuin nuo meidän pallomahat. Ravipoppoo on taitavaa ja ehdottoman rentoa. Mukavaa vastapainoa ratsutytöille ja -tädeille. Siellä ei hötkytä, lyödään irtokengät kiinni ja hoidetaan haavat ja muut pienet vammat tehokkaasti. Hössöttävät täti-ihmisetkin ne sietävät ja auttavatkin, jos jotain omassaan pitää taivastella. Olen viihtynyt tässä heterogeenisessä porukassa erinomaisesti.

Joensuun kunkkareita täältä lomalta seuratessa päätimme, että ensi vuonna ollaan ehdottomasti mukana Turussa. Lisää ajatuksia kuninkuusajoista Katjan blogissa.

Lomalla

Haluan aina koko perheen mukaan lomalle. Mutta nyt isoin jouduttiin Lapin turneelta jättämään kotio. Ei näyttänyt tyytymättömältä, kun keskiviikkona sanoin heipat, mussutti porkkanat ja painui kavereiden kanssa laitumen perimpään nurkkaan syömään itseään pallommaksi.

Olen haalinut liikuttajia ja rapsuttajia ja hyönteiskarkotteen supsuttajia. Kirjannut ohjeet, tehnyt viikkosuunnitelman ja varannut kaikenmoista siksi ajaksi, kun olen reissussa. Onneksi on talli ja tallimestari, johon voi luottaa. Heppa hoidetaan, vaikka jotain yllättävää loman aikana ilmensi. Eilen tuli ihana viesti Leealta, joka kävi liikuttamassa ja hoivaamassa tytön. Kyllä lomalaisen mieltä lämmitti. Loman lopun asun sitten tallilla, jahka täältä poroista kotiudumme.

Olen jo käynyt lenkillä ja joogannut, jota en olekaan tehnyt puoleen vuoteen. Miksen? Koska hevonen...

Ratsastajan tulee hahmottaa kehon osat ja niiden toiminnallisuus ratsastaessa

Olen käynyt ratsastustunneilla aikuisiällä ehkä nelisen vuotta. Muutama opettaja on ohimennen kiinnittänyt huomiota lonkkiini, niiden avaamiseen, polveen, pohkeen paikkaa, nilkan rentouteen. Pohjeavun heikkouteen. Jalkaa on yksi vääntänyt oikeaan paikkaa, mikä lähinnä sattui ja jonka jälkeen keskityin välttelemään kyseistä opea.

Nykyinen opettajamme on alusta saakka lähtenyt systemaattisesti korjaamaan jalan asentoa. Antanut konkreettisia neuvoja, miten saan haettua jalalle oikean paikan. Nyt mennään liioittelun kautta, avaan lonkkiani kuin sammakko, varpaat saavat sojottaa ulos. Jalkaa viedään taakse, taaemmas. Nämä ensimmäiset tunnit on työskennelty pääosin ilman jalustimia. Ja kas, olen alkanut löytämään hevosen kyljen. Vielä se jalka helposti lumpsahtaa vanhaan asentoon ja pohje muuttuu tehottomaksi. Samoin pohjeavun rytmitys on vielä hukassa, mutta nyt hommaa on lähdetty viemään eteenpäin ja olen paremmin hahmottamassa oikean väärästä. Olen niin kade Pirjolle ja kaikille muille, jotka vain luontevasti istuvat satulaan ja ovat täydellisen oikeassa asennossa sen kummemmin sitä miettimättä tai työstämättä. Myös polven avaus laukkaharjoituksessa ilman jalustimia selventyi. Jään kulmassa helposti sisäpolvella kiinni, kun sen pitäisi tehdä hevoselle tilaa ja vapautta kääntyä. Ahaa-elämykset jatkuvat.

Open mukaan hepat löytävät nyt kanssamme jo helpommin rentouden, venyttävät kaulaa alas ja pyöristyvät jo alusta alkaen paremmin. Jiin kanssa pyöristyminen, selän nosto ja vatsalihasten käyttö hyydyttää helposti ravin pieneksi, vähitellen lähdetään etsimään sitä isompaa ravia ilman että pyöreämpi muoto hajoaa.

Olen päättänyt paitsi aloittaa lonkkia avaavan venyttelyn, niin kokeilla pilatesta. Otsake on ratsastuspilatesta ohjaavan Aira Toivolan verkkosivuilta. Kuten myös "Ratsastajan tavoitteena on mukautua hevosen liikkeeseen, löytää yhteinen rytmi ja oppia käyttämään apuja selkeästi, johdonmukaisesti, ennakoivasti ja hevosen liikettä avustavasti."

Voihan lonkka.

Rouvien aamuvenyttely

Olin kirjoittanut tallin taululle "Justin Bieber ja Celine Dion esiintyvät Tainan johdolla la 25.7. klo 10-11 keskuskentällä". Esiintyminen ei katsojien puolesta ollut menestys, mutta show oli loistava. Jatkettiin ympyrätyöskentelyllä, eteen alas rennosti oli tavoite. Työskentelin tunnin ilman jalustimia. Istuntaani hiottiin edelleen. Ajoittain jo ihan kohtuullisia pätkiä käynnissä ja ravissa. Laukkaharjoituksessa työstettiin enemmän nostoja ja laukasta raviin siirtymisiä. Loppuraveissa piti lopuksi antaa hitaasti koko ohjan mitta, ja niillähän melkein turvat osui hiekkaan. Oi oivallusten tunti taas kerran. Ja hiki oli kaikilla, paitsi ehkä Tainalla. Tunnin jälkeen nostettiin satulat pois ja käytiin maastakäsin taluttamassa loppukäynnit maastossa ja Pirjon kanssa pulputtamassa opit läpi.

Hikijumpan jälkeen suihkuun ja Jii pääsi vielä tutustumaan jalkojen kylmäysletkustoon. Viereisessä loosissa Celin kylmätiin kylmäyspatjojen avulla. Rouvaskaiset näyttivät mukavan raukeilta.

Zn, Cu, B7-vitamiini, rikkipitoinen metioniini

 



Olen kulkenut laput silmillä ja kuvitellut vakaasti, että kevyesti liikkuvan harrastehevosen ruokinnassa pärjätään riittävän tiheillä ruokintakerroilla, hyvälaatuisella ja riittävällä karkearehulla (laidunruoho/kuivaheinä), maltillisella (= hyvänmielen kourallinen) väkirehulla (kaura), kivennäislisällä ja suolakivellä. Porkkanoilla. Takaamalla vedensaanti kaikissa tilanteissa sekä puhtailla ruoka- ja vesiastioilla. Urheiluhevoset, siitostammat ja varsat sekä sairaat ja toipilaat sitten asia erikseen.

 

Mutta eihän se nyt ihan niin nykyisin mene. On laskuria, ruokintasuunnittelua, elopainon ja lihavuuskunnon määritystä, heinäanalyysiä sekä erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja väki- ja lisärehuja purkkikaupalla. Myslejä, elektrolyyttejä, psyllium-kuorijauhetta, pellavajalosteita, chiaa, maitohappobakteereita, msm, Ceetä, nivelvalmisteita, kaviovalmisteita, ruusunmarjaa... Tarjontaa on ja se osaltaan luonee tarvetta.

Olen asetellut laput takaisin silmille, seurannut hevosen yleisolemusta, jaksamista, kavioita ja karvaa. Ja palannut ensimmäisen kappaleen perusolettamukseen.

Paitsi että nyt. Jiin karva on laidunkaudella mennyt ihan omituiseksi, ensin se pullautti komean karvanlähdön keskellä kesää ja nyt karva on pörröistä, sameaa ja vähän kirjavaa. Koska säännöllinen ja tuore madotus alla, emme lähteneet lantanäytettä ottamaan ja poissuljimme loiset. Tutkin vähän kirjallisuutta ja opiskelin lisää hevosen ruokintaa (tieto todella lisää sitä tuskaa), ja niin päädyin minäkin hivenainekaupoille. Tuoteselosteita tutkaillessa meinasi tulla tuskanhiki. Halusin tiettyjä lisiä, mutta en halunnut kaikkea muuta kivaa, mitä pussukat sisälsivät. Käytännössä halusin hivenainelisää ilman makrokivennäisiä.

Nyt sitten kokeillaan pientä sinkki-kupari kuuria (oikeassa suhteessa kuitekin, sinkki estää kuparin imeytymistä, huokaus tähän) yhdistettynä biotiiniin ja hippuseen metioniiniä. Talveksi mietin sitten vielä uudestaan mahdolliset lisätarpeet. Nivelsälää, pellavaa ja chiaa löytyy jo kaapista. On myös mielenkiintoista nähdä näkyykö tämä laidunkausi ja ruokintamuutokset tallinvaihdon yhteydessä myöhemmin esimerkiksi kavioissa.

Nyt moi, ja syömään omaa lounasta, jonka ravintosisältöä ei tietenkään ole tutkittu yhtään mitenkään. Oman lihavuuskunnon määrittämisestä nyt puhumattakaan :D

Leireilijät

Muutama foto viikonlopun leiriltä...
Kaikki kuvat Sari Mikkonen.


Mein ryhmä ja Ope!

 

Kaikki leiriläiset yhes koos vaihdon yhteydessä.

Vakavaks vetää. Keskittynyt minä ja ihqu Aamu.

Videoitakin (kiitos Leea!) olen katsonut silmät särkien, mutta oppia saaden. Paitsi ehkä maailman mahtavin, niin ärsyttävän vaikea laji!!

Oppia ikä kaikki

Viisi tuntia ratsastusvalkkua viikonlopun aikana ja tietää tehneensä...

Pari päivää kului Rannikon ratsutilalla Parolassa Maria Nikkilän hellän päättäväisessä ohjauksessa. Talli tarjoksi ratsuiksi ihanan ja menevän Aamu-suokin ja loppuun vielä tunnin pikkuruisen Kapse-suokin ohjaimissa. Tehtiin paljon istuntaharjoituksia, istuin pallojen päällä ja ratsastin toinen jalkkari viisi (!) numeroa lyhyempänä kuin toinen. Suurimpana kipupisteenä minulla ulkoistuinluun pullahtaminen ulos satulasta ja sitä nyt sitten yritettiin pungeta oikealle paikalleen. Osan keskittymisestä vei tietysti tutustuminen uusiin ratsuihin, mutta yritin poimia vinkkejä sieltä täältä, joita voisin hyödyntää Jiinkin kanssa. Hikisten tuntien jälkeen oli ihana paitsi pestä hikinen hevonen niin pulahtaa itsekin uimaan. Seura oli mitä parasta ja ilta venyi aamuyön puolelle hevosta puhuen.

Palloharkat päättymässä. Heppana ihana Aamu. Kuva Anun.

Eilen jatkettiin valkkuteemalla omalla tallilla, kun Taina tuli pitämään meille ensimmäistä tuntia. Mukana koulussa Pirjo ja Celin. Vielä tuntia ennen vettä tuli kuin Esteroksen perästä, ja sadekamppeita kaiveltiin esiin. Lämppämaastossa taivas kirkastui ja tunnin alkaessa suojavaatetusta voitiin riipiä pois. Oli kyllä niin tavattoman hyvä tunti, teemalla back to basic, missä kohdassa pohje, miten mukautan pohjeavun hevosen liikkeeseen, miten yhdistän siihen pidätteet. Pienennettiin ja suurennettiin ympyrää käynnissä ja ravissa. Rauhassa, keskittyen tekemiseen. Pala kerrallaan. Tainan oppien avulla istuntaani muutettiin niin, että lonkkia avaamalla polven puristus voitiin minimoida ja pohje alkoi löytää paremmin oikean paikkansa. Työskenneltiin tunti ilman jalustimia. Lopuksi muutama laukkatyöskentely, jossa sain nostojen osalta hyviä vinkkejä. Pirjo ja Celin tekivät upean laukkatyöskentelyosion, vau! Huuh, kun olikin hyvä tunti. Loppuverkat maastossa ja pulina vain kävi, kun kerrattiin tunnin kulkua. Kotiläksyjä tarkoitus tehdä ahkerasti, ja seuraavaa tuntia odotetaan jo.