Funktionaalinen kangas

Tekstiiliteknologian helmi Back on Track, kotoisemmin BOT, on löytynyt meidän koirien treenikamppeista jo vuosia. Tekstiiliin lisätyt keraamiset kappaleet heijastavat kehon lämpöä takaisin pitkäaaltoisena infrapunasäteilynä. Tämän lämpösäteilyyn tiedetään kiihdyttävän verenkiertoa laukaisten lihasten jännitystä. Tuotteita suositellaan käytettäväksi paitsi tulehdusperäisten oireiden lievittämiseen, myös vammojen ennaltaehkäisyyn.

BOTin loimia suunnittelen hartaasti hankkivani, kunhan arvon laumakaverit lupaavat pitää hampaansa erossa arvokkaasta manttelista. Nyt tuli vastaan kohtuullinen tarjous BOTin satulahuovasta, joten sellainen lähti matkaan ja puettiin eilen matkaan. Vaikutti jämäkältä ja laadukkaalta. Hevonen kulki maastossa yhtä reippaasti kuin aina ennenkin :) BOTin omat sivut kertovat, että suuressa maailmassa (Ameriikassa) juuri huovat ovat heidän eniten myydyin tuotteensa. Ehkä Jiikin saa siitä vähän lämpöä jäykälle selkälinjalleen.

Jos tulee hyviä loimitarjouksia vastaan, niin vinkatkaa...

Kuka hevostani ratsastaa

Uuden tallin myötä olen joutunut pohtimaan kenen pätevän ratsastajan punkeaisin Jiin kyytiin. Aiemmin Jiitä työstäneen ystäväni Karon matka nykyiselle tallille on harmillisen "väärään suuntaan".  Halusin edelleen maltillisen ja johdonmukaisen, hevostani kauniisti käsittelevän.

Sivusilmällä olen kurkkinut tallilla ratsastavia, ja kiinnitin huomiota kevyesti ja siististi ratsastavaan Minnaan. Eleettömästi ja helponnäköisesti ratsasti ratsuttamansa hevosen rennoksi ja vastaanottavaiseksi. Tätä voisi kokeilla mietin ja hipsin juttusille. Eilen pääsivät sitten koeajolle.

Pienen alkumutristelun jälkeen sieltä alkoi nopeasti löytymään toivottuja asioita.Kevyesti työstettiin vielä, kaikki askellajit läpi, kipupisteitä löydettiin, mutta koko ajan oikeaan suuntaan. Luoton kasvaessa rentoutui ja alkoi hakeutumaan enemmän ja enemmän eteenalas. Tosi hyvä aloitus ja mielellään saavat jatkoa.

Etusten vointia seurailen ikuisella huolella. Vielä keväällä esiintynyttä pientä alkulämppien epäpuhtautta ei enää ole havaittu, mutta katsotaan nyt, kun rasitus kasvaa. Huolellisesta alkulämmittelystä ja loppujäähdyttelystä tuskin kannattaa tinkiä. Eilen mentiin 30 min kävelyt maastakäsin niin treenin alkuun kuin loppuunkin. Jalkojen huolellinen huolto ja laitumelle liikuskelemaan omaan tahtiin. Treeniä edeltävänä ja seuraavana päivänä pyrin liikuttamaan normisti, ei vapaapäiviä niihin. Katsotaan, jos tällä lukujärjestyksellä jalat pysyisivät kyydissä mukana.

Eväsretkellä

Jiillä oli enempi vapaa viikonloppu, kun Mamma huseerasi koirien luonnetestauksen parissa. Eilen ehdittiin maastoilemaan, ja kun palattiin, niin tallipihalla todettiin meidän käyneen eväsretkellä. Turpa vihreeänä ja viimeinen korsi vielä suusta roikkuen ihmeteltiin, että miten niin muka ;)

Lähtökohtaisesti meillä ei nyt lenkeillä syödä, mutta kuvaushetkiä arvon siniverinen osaa käyttää hyväkseen ja siirtyy puskaan syömään. Erityisesti puiden ja pensaiden oksat maistuvat, niitä kun ei laitumella ole tarjolla.

 

Puskaratsuni

Eväät suupielessä jatkettiin matkaa.

Rypsipelto kukkii.

Tänää ei evästaukoja liene tarjolla, kun ratsuttaja tulee kokeilemaan Jiitä esimmäistä kertaa. Toivottavasti heillä synkkaisi...

Rainy Days

Viime vuodet olen ratsastanut maneesitallilla. Talvella mentiin tunnit aina maneesissa, kesälläkin, jos satoi. Parasta järjestelyssä oli pohjat, jotka olivat kohtuullisen hyvät ympärivuoden. Eikä vaatetusta tarvinnut juuri miettiä. Vähän tylsäähän se pitkän päälle oli. Jännitystä toivat lumiset talvipäivät, kun lumet valuivat katolta ja hevoset saivat joukkohepulin. Tai sähkökatkokset, kun kahdeksan ratsukkoa tepastelee umpipimeässä, ratsiopettajan heiluu taskulampun kanssa ja artikuloi ylikorostetun rauhallisesti.

Nykyisten hienojen maastojen äärellä, keskellä kesää en ole kauheasti maneesia kaivannut. Voihan se päivä vielä roudan keskellä koittaa. Olen jo katsellut lähimaneeseja sillä silmällä, tallilla on käyttöoikeus yhteen ja toinen olisi ihan vieressä...

Tänä kesänä tuli nopsasti vastaan sadevarustuksen päivittäminen. Koirien ja vaellusten (ja teknistenvaatteiden nimeen vannovan miehen) myötä erilaista kostean kelin asustetta on kertynyt. Kevyt tutkailu ratsastusvaatteiden vedenpitävyysarvoihin osoitti, että ne ylettyivät useimmiten korkeintaan hyvään keskiluokkaan. Kevyen tunnin maastoilun ne kestävät, mutta sen jälkeen alkaa kosteus tunkeutumaan läpi. Toinen vaihtoehto on sadetakin täyspitävyys, ja samalla täyshengittämättömyys, kesällä vähän nihkeä vaihtoehto tuokin. Takkien osalta hankin pari kompromissia alelaareista ja hurjimmille keleille nappaan vaellustakin tai perinteiden sadetakin päälle.

Housujen suojaksi hankin edulliset fillaripiireistä tutut Rainlegsit, jotka ovat osoittautuneet vallan mainioksi ostokseksi. Kulkevat epävakaisilla säillä tarvittaessa vyötärölle käärittynä, helpot asentaa selästäkin, lämmittävät ja suojaavat sateelta yllättävän hyvin.

Katalogikuva

In real life.

Hevoselle ostin näpsäkän saderatsastusloimen, mutta se kaivetaan esiin vasta syksyn hyytävissä viimoissa.

Muuten täällä ollaan jännän äärellä. Ensi viikolla tulee Minna-ratsuttaja kokeilemaan Jiitä ja sitten meillä on ihan oikea oppitunti Taina-open kanssa. Äääk...

Huh heinää ja hellettä

Perjantaina piippasi puhelin kesken työpäivän. Tallilta tuli kutsu heinätalkoisiin. Järjestelin iltamenot, kävin vaihtamassa vaatteet, läträsin aurinkorasvat ja olin valmis paalikaruselliin. Klo 15 ehdin tallille ja klo 23:30 lopetettiin, kun vajaa 2000 paalia oli liikuteltu pellolta kuivuriin. Ensimmäisessä kuormassa tein pellolla, mutta sitten siirryin kuivuriin katonrajaan järjestelemään paaleja.

Tiesin kyllä mihin rupesin. Olen pienenä tyttönä ajanut isolla liinakkoruunalla heinäharavaa, ollut mukana nostamassa heinää seipäille ja myöhempinä vuosina useammassakin paalauksessa. Kyllä toi ihan työstä käy, mutta pieni talkooporukka oli ahkeraa ja erityisen motivoitunutta. Erinomaisen hyvää heinää saatiin hevosille talveksi talteen. Juttujen taso oli mukavan levotonta ja yhteisraivolla painettiin menemään.



Ennen tällä.

Nykyisin näin. Mimmit tekemässä kuormaa. Ihana nimi rakkorilla.

Ruokaa!

 

Eka kuorma sisään. Tämän jälkeen lopetin aika nopeasti laskemisen :)

Perjantain jäljiltä tiesi tehneensä, olemattomat hauikset ilmoittivat olemassaolostaan ja ranteet olivat hellinä. Lauantaina puhelin piippasi jälleen, vielä piti saada loputkin kuormat sisään. Ehdin muutamaksi tunniksi auttamaan, mutta onneksi saatiin vähän uuttakin verta mukaan talkoisiin. Nyt on sitten kuivuri täynnä ja sapuska valmistumassa.

Jiin kanssa ollaan näin kuumalla lähinnä maastokävelty. Tosin eilen tamman mielestä mitä vauhdikkaammin sen paremmin, kun rymisteltiin paarmoja pakoon.

Rapsutellen

Jiillä on jo oma rapsutuskaveri, sen bestis Hilma. Tuikku oli aiemmin kertonut, että frendailun taso on jo yltänyt rapsutteluvaiheeseen, mutta vasta eilen pääsin todistamaan omin silmin. Siellä ne antaumuksella rapsuttelivat toisiaan. Piti ihan viivästyttää hepolaisen hakua laitumelta, ettei keskeytä hyvää rapsutushetkeä.

Hevoset rapsuttavat toisiaan hampaillaan pääosin selän ja sään alueelta eli kohdista, joihin eivät itse ylety. Paitsi puhtaanapitoa, niin rapsuttamisen on osoitettu rentouttavan hevosta ja lujittavan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tästä on kuulkaas olemassa ihan julkaistua tutkimusdataa; sydämen syke hidastui merkittävästi hevosilla  ja varsoilla, kun niitä rapsutettiin sään alueelta, ja kohosi takaisin kun rapsutus siirtyi ei-suositulle alueelle. Hevosten syke levätessä ennen rapsutusta oli samaa tasoa kuin silloin, kun tutkijat rapsuttivat niitä ei-suositulta alueelta. Sydämen syke hidastui siis vain tietyiltä alueilta rapsutettaessa.

Rapsutus on hevosen luontaista käyttäytymistä. Englanninkielinen termi tälle sosiaaliselle kanssakäymiselle on mutual grooming. Hevoset rapsuttavat lajitoveriaan vain rentoutuneena ja luottavaisina. Yleisintä rapsuttelu on arvoasteikoiltaan suht samalla tasolla olevien hevosten välillä.

http://www.maryannsimonds.com

Tietolähteet:
Hevostietokeskus
Animal Behaviour 1993; 46; 1191-1194
Luontoäidin hevoset

Pienenpieni

Uudella kotitallilla hartaasti odotettu ja valvottu varsalapsi syntyi eilen. Yhtä jalkaa oli pieni oripoika. Naukkaili juomaa, kirmahteli honkkelijaloillaan ja pötkähti oljille lepäämään Mamman seuraillessa ylpeänä esikoistaan. Kovasti onnea elon alkutaipaleelle toivomme ja jäämme seuraamaan honkkelon kehitystä.

Äiti ja Poika olivat käyneet päivällä tarhassa käyskentelemässä ja laiduntammat olivat olleet vallan tohkeissaan tulleet seuraamaan tulokasta ja höristä hörpöttäneet.

Maitobaarissa. Kuvasta taitaa näkyä pienestä vain otsan sievä tähti.

Tallin uusin tulokas on hyvä esimerkki siitä kuinka hyviä synnyttäjiä tammat lähtökohtaisesti ovat. Vaikka tammoja seurataan tarkasti, jotta mahdollinen apu varmistetaan viipeettä, niin lähtökohtaisesti tamma hoitaa varsomisen ongelmitta ihan itse.

Piti ihan kerrata perusfaktat:

• kantoaika 340 vrk, mutta voi hyvin mennä ali tai reilusti ylikin
• varsomisen ensimmäisenä merkkinä useimmilla havaitaan utareen kehitys 3-6 wk ennen varsomista
• muutamaa vuorokautta ennen nisiin kehittyy vahatipat
• nisiin kehittyvä maito on aluksi harmahtavaa, mutta muuttuu valkoiseksi 12-24h ennen varsomista
• varsominen on hyvin nopea ja dynaaminen toimitus
• avautusmisvaihe (kohtu aloittaa supistelun ja kohdunkaula aukeaa) kestää noin 30 min-4h. Tamma voi kuitenkin kontrolloida avautumisvaihetta.
• työntövaihe alkaa uloimman sikiökalvon puhjetessa, ja kestää vain 5-20 min
• varsa syntyy yl etujalat edellä
• napanuora katkeaa, kun tamma nousee varsan synnyttyä ylös
• sikiökalvon ja istukan tulisi syntyä kolmen tunnin sisällä varsomisesta
• ternimaidon vasta-aineet ovat elintärkeitä synyneelle varsalle, mikäli sitä ei saada riittävästi omalta emolta, varsalle tulee antaa ternimaitoa toiselta tammalta tai plasmaa suonensisäisesti
• terveellä varsalla on lämpimät raajat ja korvat, kosteat ja vaaleanpunaiset limakalvot ja ruumiinlämpö 37.8-38.9C
• varsan tulisi seisoa tunnin kuluessa syntymästä ja imeä viimeistään kahden tunnin ikäisenä
• varsa virtsaa normaalisti 6-11 tunnin kuluttua syntymästä ja ensimmäinen uloste (pikikakka) tulee yleensä alle tunnin kuluessa
• varsa nukkuu maaten, käy imemässä 2-4 kertaa tunnissa, on eloisa ja leikkisä