Ötökät

Jii tuli vastaan rintamus komeilla paukamilla. Rinta ja etukainalot syöty ihan kiitettävästi. Pyyhin viileällä pyyhkeellä puremakohdat ja levitin Solhedsin hyönteiskarkoitetta, joka on parhaillaan joutunut byrokratian murjomaksi: Solheds pois markkinoilta Onneksi ehdin omani hankkimaan. Tuote tuoksui miellyttävältä, mutta toki voimakkaasti. Kutinaan se tuntui auttavan heti ja hevonen rauhoittui.

Sain tallilta toisenkin vinkin. Kylmäyssavea levitetään kostutettuihin rintamukseen, kainaloihin, mahanaluseen. Viilentää ja aikaansaa mekaanisen suojan öttiäisille. Kävinkin kotimatkalla hankkimassa purkillisen. Nappasin varuiksi vielä hexocil shampootakin matkaan. Jos helpottaisi oloa.

Ratsastuslenkki tehtiin ensin maastossa ja sitten vielä pienesti kentällä. Vielä en viitsi kauheasti pyytää, kun luulen, että muutto painaa yhä. Aika höyryjunana veteli eikä olisi malttanut oikein keskittyä. Helpotin ja lopetin, kun meni rennosti. Me niin tullaan tarviimaan meille ope...

Pari heppaa oli lähdössä Forssaan raveihin, oli kiva seurata pakkailuja ja valmisteluita. Oma maailmansa tuokin. Ja yhdellä toisella valitettavasti pieni pelko kaviokuumeesta, ja ell odoteltiin. Opin vähän lisää tästä varsin ikävästä vaivasta. Iloja ja suruja, elämää.

Kommentointi vapaa

Muokkailin pyynnöstä kommenttiasetuksia eli nyt on vapaa sana, myös anonyymisti...

Laidunkausi is open

Matolääkevaroaika on nyt ohi ja eilen Tytsy oli päästetty ihka omalle laidunalueelleen. Vieressä on tammalauma, jonne tarkoitus siirtyä pienen totuttelun jälkeen. Siellä se otti torkkuja kun tulin tallille.
Huhuiluni kuullessaan tuli heti portille kaivelemaan porkkanoita taskustani.

Talli on nyt pesty ja desinfioitu, ja nyt sitä vielä kuivatetaan. Kaikki laittelivat heppojaan ympäriämpäri pihaa, ja me pääsimme kokeilemaan katoksellista vesiboksia pihalla. Vähän se oli jännä alkuun ja pää pyörällä katseltiin maatilan traktoreita, jotka muutaman kerran ajoivat ohi. Pientä hermostunutta steppailua vielä, mutta saatiin hoitotoimet ja varustelu tehtyä. Vähän huuteli muille hepolaisille, kaipaa selvästi seuraa.

Jii alkaa näyttää sopivasti lomalaiselta. Ötököt vähän syöneet, harja takussa ja karva piehtaroituna. Ilmeisesti sen verran aktiivisesti vielä elää, että painoa ei ainakaan vielä ole tullut lisää vapaasta heinästä ja nyt laitumesta huolimatta. Melkeinpä päinvastoin.

Tänään tutustuttiin uudestaan selkäännousupenkkiin, joka vielä viime kerralla oli vielä liian epäilyttävä. Nyt osasi nätisti tulla viereen ja pysyi hienosti paikallaan, kun kipusin satulaan. Kentillä oli iltasella porukkaa, joten mentiin maastoilemaan pellon- ja joenreunoja.

Harjoitusradan ylämäessä tuntui olevan vetohaluja, joten mentiin kenttätyyliin hienolla etenevällä laukalla koko pätkä. Huuruilujen jäljiltä loppuhoitotoimet hoituvatkin samaisessa vesarissa ihan lungisti. Laitumelleen siirtyi halukkaasti, ja sinne tarjoilin iltaruoankin.

Hepat saavat laitasalle ruokansa omista ämpäreistään, joihin on kiinnitetty joustovyö. Vyö kiinnitetään hevosen päähän, korvien taakse, jolloin kullakin on oma kuppinsa siististi syötävänä ilman vaihtokauppoja. Näyttää aika hassulta, kun joukko ämpäripäitä syö. Kun syöneet, niin ämpärit irrotellaan. Kuulema tottuvat hyvin nopeasti, ruokailu on rauhallista ja siistiä. Jiille tarjoillaan vielä ilman vyötä.

Tässä vielä kuva tallin pyörötarhasta, jossa voi niin juoksuttaa kuin ohjasajaakin. Mallina Jiin ensimmäinen boksinaapuri otsatukka-Juipe.

Eilen sovittiin lopullinen sijoituspaikka tallissa. Jii muuttaa laidunkauden jälkeen sisätalliin. Osaksi siitä syystä, että hirsitallikaksioon oli terveydellinen tarve toisella hevosella sekä siksi, että hirsitallissa Jii olisi jäänyt enemmän yksin, kun kaksion toinen asukki olisi ollut omissa menoissaan, kioissa jne. Jackie ei ole ratsastuskouluhevosena juuri yksin aikaansa viettänyt, joten meinaa vähän hermostua ja huudella kamujen perään, jos jää ypöyksin.

Uteliaisuus vei voiton

Toisena päivänä tarhassa odotti jo ihan omannäköisensä hevonen. Virkeä, mutta jo selvästi levollisempi. Tutkittiin ensin hetki yhdessä tarhaa. Kikkarekasat näyttivät ihan normilta, että ainakin vatsa näyttäisi toimivan entiseen malliin. Samaa sanoi tallityöntekijä, kun kyselin.

Tarhassa oli aktivointipallo, jota Jii menikin heti tökkimään ilmeisesti porkkanan toivossa. Naksuhevoseni. Tarhan suoja- ja heinäkatos näytti olevan myös suosikki. Jii nyhti innokkaasti heinäverkoin suojattua ruoka-annostaan.

Viereiset minit tarhakamut.

Syöttelin ja kierrettiin paikkoja lisää. Hoitotoimet ja kamppeet karsinassa.

Taustalla toinen kentistä.

Kierrettiin harjoitusrata ja  pellonpieliä, joita riittää kilometrikaupalla. Nähtiin kettu!

Toi piste on se kettu.

Käytiin toisellakin kentällä tiirailemassa tulevaa laumaa, jonne Jiin pitäisi loppuviikosta päästä.

Kevyesti hionnut heppa hetkeksi talliin lepäämään, hoitotoimet, ämpäri vettä juotavaksi, hetki vihreää ja heppa tarhaan. Sinne jäi tyytyväisenä katselemaan viereisen tarhan shetlanninponien touhuja. Vähän vilkaisi perään, kun lähdin, mutta siirtyi sitten heinäverkolleen.

Tallissa pesula senkuin jatkuu, nyt siirtelin loimet pois alta, kun loimiensäilytys- ja kuivatushuone saa perusteellisen pesun. Tutustuin taas uusiin ihmisiin, tällä kertaa ravipuolen osaajiin. Kaikki ovat olleet ihan älyttömän mukavia, ja onnitelleet hienosta tallivalinnasta ja pääsystä mukaan. Aika huikeaa.

Tänään Tytsy on päässyt laitumelle, tulevan lauman viereen. Ja tuleva yö on eka ulkona. Onkohan se huomenna jo pallo, kun ehdin täältä työmatkoiltani kotipuoleen..

EA

Muuton yhteydessä läpikävin hepoisen ensiapuvarustusta.

Siivosin kamppeet ja päivittelin. Nyt kun uuteen talliin mahtuu, niin ostin siistin, tiiviisti suljettavan ensiapulaatikon ja siirsin tarpeet sinne. Vielä en ole löytänyt passeleita, tylppäkärkisiä saksia mistään, enkä viitsinyt koirienkaan saksia vohkia. Puhdistusaineista haluan vielä täydennyksiä, muovikelma voisin vohkia kotoa, parit liimapintelit.

Nyt sieltä löytyy ainakin puhtaita pinteleitä ja pyyhkeitä, puuvillavanua, hyönteiskarkotetta sekä...



Paikallisen päivystävän ell-numero löytynee tallilta, mutta pitää kysäistä vielä.

Varovasti varpaillaan

Kaikki on nyt vähän uutta. Reitti tallillekin, meinasin ajaa eilen hutiin.

Molemmat Jiin kanssa kävellään vähän varpaillaan. Minä hiippailen uusissa, ihmeen tilavissa varustetiloissa. Mietin, että osaankohan olla oikeinpäin. Mistä vettä? Minne suojat kuivumaan? Voinkohan jättää satulan ja suitset hetkeksi tähän. Saankohan sähköiskun noista langoista taiteillessani hevosta ja itseäni ulos tarhasta.

Kaikki tallilaiset ovat älyttömän mukavia. Pysähtyvät tervehtimään ja haluavat tietää, ketä me oikein ollaan. Auttavat ja neuvovat. Kaikki nimet vilahtavat mielestä vielä heti, osan hepoista jo tunnistan. Tallilla on kesäpesu menossa, painepesurit laulavat ja meille tehdään puhdasta tallia talveksi.

Jiikin oli jotenkin eksyneen näköinen kun hain sen eilen omasta tarhastaan. Kipitti vähän huolestuneenoloisena äkkiä luokse. Kävellessä talliin piti puhistella kaikkea, mönkkäritkin on vielä vähän pelottavia. Oma boksi on jo mieluinen, menee mielellään sisälle ja kurkkii ikkunoista ulos. Ei vielä vapaaehtoisesti työnnä päätään oviaukosta ellen sitten seurustele siinä sen kanssa. Syödessä omasta heinäverkostaan boksissaan rauhoittuu. Komea friisiläinen Hande kävi kurkkaamassa oviaukossa ja siinä sitä oltiin turvat tötteröllä, että MOI vaan.

Annoin hepan ensin hengähtää sisällä, kun hiippailin paikkoja tutkimassa. Sitten kiireettä hoitotoimenpiteet ja varustus, nekin vielä turvallisessa karsinassa. Selkäännousuun on tehty oma paikka, mutta sen viereen tulo oli vielä vähän jännää, joten pyysin ystävällistä Handen omistajaa hetkeksi meitä auttamaan, ja kipusin rauhassa selkään. Vähitellen tutustutellaan.

Käytiin kävelemässä tallin oma parin kilsan maastoreitti. Aika ripeä oli käynnin tahti alkuun, kun vähän jänskätti. Ison mäen päällä kivuttuaan jo vähän rentutui. Otettiin pätkät ravia ja laukkaa. Reitti on ihanan rauhallinen. Tallille saavuttuamme kävimme vielä toisen kentistä läpiratsastamassa. Otin ihan "pitkinohjin", kun luulen, että aika väsynyt on Tytteli tästä kaikesta. Kamppeiden purku tallinkäytävällä, jotta päästiin kurkkaamaan sinnekin. Seisoi rauhallisesti, mutta kun vesarista lähtenyt kaveri poistui, niin vähän meinasi hermostua. Odottelin, että steppailu rauhoittui ja lähdettiin siitä vielä vihreää maistelemaan. Boksissa joi ämpärillisen melassilla maustettua vettä ja siirtyi heinäverkolleen :)

Vähän on raukka vielä hämillään, mutta eiköhän tämä tästä. Matolääke meni moitteetta eilen alas, että pian laitsa kutsuu.

Kotona!

Eilen muutettiin. Naama valkoisena olen pelännyt olevani siellä vielä tänäänkin lastaamassa konia autoon. Eikä se ihan suorilta mennytkään mokomaan muuttoautoon.

 

Valmisteluja. Kiitos Lauralle parturoinnista ja Ellille kuvaamisesta.

Suojat töppösiin ja verkkopalttoo päälle.

Lastauksesta ja muustakin kuljetuksesta vastasivat uuden tallinpitäjät, Tuikku ja Henkka. Heiltä löytyi kärsivällisyyttä ja nätit keinot saada heppa kyytiin. Vaihdettiin naruriimu ja aloitettiin totuttelu yksi askel sisään, pyydetään peruuttamaan pois. Kaksi askelta sisään ja taas peruutetaan. Tämähän kannattaisi tehdä jo ennen varsinaista kuljetusta, mutta meillä ei oikein ollut tähän mahdollisuuksia. Ja lopulta, vajaan tunnun jumpan jälkeen, tyttö kiipesi itse sisään ja alkoi pistelemään heinää napaansa. Ei liinoja, ei raippaa, ei pakotusta eikä lääkkeellistä rauhoittamista (omistajalle tuon jälkimmäisen olisi ehkä voinutkin antaa).

Kuva Heidin.

 

 

 

Talliystävät seurasivat ja kannustivat muuttopuuhissa. Vain yksi asiaton kommentti "ihme puuhastelusta" kuultiin, mutta Tuikku lohdutti, että aika monille tämä on vielä vähän uutta ja erikoista. Kylläpä jäi hyvä mieli ja vilkuttelin muuttoauton matkaan. Tippa linssissä kiitin ja halasin Jiin adoptiomamman Heidin, vielä nähdään. Ja ehkä joskus vielä hynttyyt yhteen..

 

Matka oli mennyt hyvin. Alkuun kuopi hetken, mutta rauhoittui sitten, ja heinääkin oli mussutettu aimo annos matkan aikana. Uudessa kotoa purku oli yllättävän rauhallinen. Peruutteli askel kerrallaan pihalle ja pää pyörien ihmetteli, että mikäs mesta se tämä on?! Sai nyt matolääkityksen ajaksi paikan hirsitallista ja ulkoilun omasta tarhasta. Parin päivän päästä pääsee isolle laitumelle, jossa vieressä tuleva lauma omalla laitumellaan. Siitä sitten yhdistetään, kun hetken ovat saaneet tutustua vieritysten. Hirsitalliin muutti iloksemme ja seuraksemme pieni ja sievä suokkiherra, joka sieraimet tötteröllä haisteli hetken unkarilaista prinsessaa, mutta keskittyi sitten ruokakuppiinsa.

 

 

 

 

 

 

Kannnoin varusteet paikoilleen, ja ihmettelin isoja varustetiloja. Muutaman hevosenomistajan tapasin ja hyvin tuntuivat suhtautuvan noviisiin uuteen tallilaiseen. Kotimatkalla oikein itkeä tirautin onnesta ja vähän ehkä väsymyksestäkin ja jännityksen purkautumisesta. Olemme uuden edessä, tyytyväisinä.