Laidun is open

Huh, mikä tauko. Enkä kovasti tiheämpää kirjailutahtia taida hetkeen luvatakaaan. Kovasti nyt tapahtuu pienen ihmisen elämässä, joten energiat pitää säästää olennaiseen. Jii on auttanut myllerryksellä. Kärsivällisesti kuuntelee ja sen paksuun, irtoilevaan talvikarvaan on voinut vuodattaa kyyneleen jos toisenkin. Väliin pukkaa päällänsä, että oles jo, kyllä kaikki järjestyy.

Vaikka emännän mielialassa olisi parannettavaa, niin hevonen voi kamalan hyvin. Muutamia kiimavatsakipuiluja sattui kevääseen ja muutamampia ikävämpi puremia, joita putsailtiin ja seurailtiin. Muuten porskuttaa hyvin. Ja viime perjantaina (19.5.) oli se kevään paras päivä, kun laitumen portit avattiin laiduntotuttelua varten. Viime vuonna Jii ei vielä tajunnut hommaa, mutta nyt oli jonon kärkikahinoissa. Toisaalta frouvalaidun otti hyvin rauhallisesti ja joukko eteni ehkä parilla raviaskeleella lähimmälle vihreälle tupsulle :D

Ja yötkin ollaan jo ulkona. Että kyllä se nyt kesää kohdin on.

Ja Hillevistä on tullut hieno tallikoira. Hengailee mukana hoitotoimet ja kävelylenkit.

Palaan pian, kun saan taivaankappaleet asettumaan taas oikeille paikoilleen. Muisku!

Kevät

Ihan ihanasti täällä meillä menee. Kolmas kevät, jonka otan vastaaan hevoseni selästä. Kirjailla ei vain ehdi, kun saimme sen perheenlisäyksen. Tallikoira Hillevi on saapunut ja vie nyt sosiaalistamisvaiheessaan kohtuullisen paljon aikaa.

Jiin kanssa puuhaillaan kuitenkin joka päivä. Tunnit on siirretty ulos, maastossa voi taas laukata ja munkipippurit ruokakaukalossa tasaamassa kevään kiimoja.

Ekat leskenlehdet.

Ihahaa kevättä kaikille, yritän ehtiä tännekin taas pian.

Ripsarit poskilla

Tai olis ollut, jos ripsaria olis ollut. Ennen sitä puhutaan säästä. Varsin mielenkiintoisia lenkkisäitä on pidellyt. Tuulta joo tasaisesti, väliin kera jäätävän kylmyyden, väliin yhdistetään lumisadetta ja eilen kevyt räntä. Mutta lenkille on kuitenkin lähdetty ja aina palattu hyvin mielin. Aika usein saatu kavereitakin seuraksi.

Eilen käytiin niitä ripsareita koettelemassa. Pohjat antoivat viimein reippaille laukoillekin myöten. Laukattiin Jiin kanssa niin pitkään, kun Madame halusi, isoa laukkaa korvat tötteröllä. Väliin kysyin, että joko ravattaisiin, mutta eikä mitä. Kun isoimmat huurut päästelty, käveltiin pitkin ohjin ja katseltiin joutsenparin ylilentoa lähietäisyydeltä. Tippa tuli silmään onnesta.

Seuraavaksi vedet valuikin jo ihan norona, kun Matami seuraavalla ylämäkipätkällä päätti vauhdinjaosta ihan ite. Siinä sitä taas mentiin eikä meinattu. Vedet vain valui silmistä. Onneksi oli se jyrkähkö mäki, muuten oltaisiin kuussa asti. Hauska täti tämä.

Nyt kohti viikonloppua ja maneesia, josko seinät meitä pidättelisivät paremmin.

Yhtämatkaa

Pari viikkoa sitten luottokampaajani kiljahti ja sanoi näkevänsä päässäni ekan harmaan hiuksen. Ja samoihin aikoihin havaitsin, että Jiillä on ekat harmaat turvassa <3

Mitäs me harpaahapset.

Mennyt viikonloppu oli hirveän kiva ja hirveän kiireinen. Pitkästä aikaa mentiin minuuttiaikataululla, että ehdittiin kaikki. Se on vähän tylsää. Vannoin taas kerran pitäväni kalenterini jatkossa tyhjempänä viikonloppuisin. Talleilusta ja koirailuista ei toki tingitty, kaikesta muusta, siivouksesta ja nukkumisesta ja sensemmoisesta kyllä.

Maastot ovat tällä hetkellä enmmän tai vähemmän luistinratoja, joten suosiolla on käyty hikitreenit ottamassa maneesilla. Ope on lomalla, joten omatoimisesti on pitänyt muistaa vatsantuki, lantionasento, rennot kädet, polvi irti, Taivuta!, ulko-ohjan tuki, rennot jalat, Katse!, lyhennätkö taas ohjia jne jne jne.

Pinkkiin puettu lähettää terveiset. 

Ensi viikonloppuna suuntaamme porukalla Granåsaan maastakäsittelykurssille. Miksi, mitä ja miten -raporttia seuraa.

Ystävä

Ystävänpäivä, joka päivä.

Pakkasen puremat

Tänään tallille pakataan paitsi lounaspäärynä Jiille niin lämpimimmät tumput, mitä löytyy. Näillä ei ehkä se hienovaraisin puolipidäte onnistuisi...

Mutta ei me pitään puolipidätteitä pellolla tarvittaisikaan. Jahka saan työt tehtyä, niin käärin itseni ja hevoseni vällyihin ja käydään pellonreunoilla köpöttelemässä ja ihmettelemässä aurinkoa. Toivottavasti se lämmittäisi vähän.

Kauhean ahkeria me on oltu. Tunneilla käyty kiltisti kaksi kertaa viikossa ja jotain ehkä opittukin. Tässä sunnuntaiaamun varustus, kun suurinosa jengistä vielä nukkui...

Sain vihdoin läpikäytyä hevosvarustekasan ja laitettua tarpeettomat myyntiin. Osa löysi uuden kodin heti ja osa vielä tyrkyllä verkkokirppiksillä.

Nämä pääsevät ties vaikka kisoihin asti. 

Uutta tallikoiranalkuakin käyty ihmettelemässä. Siellä se kasvavat maitobaarissa...

Ilven pennut. Kuva Hanna Degerman.

Uni

Hyvä päivä kaivaa luonnoksista hevosen unta käsittelevä teksti. Silmät sikkarassa, kun olen viime yön valvonut ja seurannut koirapentueen syntyä. Siellä toivottavasti putkahti maailmaan tomera tyttönen, josta tulee laumamme vahvistus ja seuralainen tallille.

Jiin häntään ja paksuun talvikarvaan tarttuneista puruista näkee, että hevonen pötköttelee karsinassaan öisin. Tallilla onkin ihanan paksut ja puhtaan purupedit köllötellä. Hoitotoimissa Jackie usein torkuttaa.

Toissapäivänä tarhasta haettu ja yönsä hyvinnukkunut hevoinen. 

Nukkuminen on kivaa. Vaikken koskaan ehdikään ottamaan päikkäreitä, ja herään useina aamuina viikosta jo neljän jälkeen töihin. Mutta silti se on mukavaa. Jii kuitenkin pärjää huomattavasti vähemmillä yöunilla.

Hevostietokeskus tietää kertoa, että lepo ja uni ovat hevoselle elintärkeitä. Levossa elimistö lepää, energiavarastot täydentyvät ja immuunijärjestelmä pysyy toimintakykyisenä. Ihan kuin ihmiselläkin.

Hevonen isojen kasvissyöjien tapaan tarvitsee vain vähän unta, 5-7 tuntia vuorokaudessa.  Sikeää unta on vain 3-5h ja muuta lepoa pari tuntia lisää. Lepojaksot noudattavat suhteellisen samana toistuvaa vuorokausirytmiä. Eniten hevoset nukkuvat yöaikaan. Lepo alkaa yleistyä alkuillan pitkän syömisjakson jälkeen, ja lähes aina klo 2 ja 5 välillä hevoset nukkuvat. Tähän aikaan esiintyvät myös pisimmät makuultaan lepojaksot. Päivällä hevosten lepojakso ajoittuu luontaisesti puolen päivän paikkeille.

Aikuiset hevoset lepäävät enimmäkseen seisaaltaan. Varsinaiseen uneen, johon liittyy tajunnan tason aleneminen, hevoset pystyvät vaipumaan sekä seisaaltaan että makuultaan. Seisaaltaan nukkumisen mahdollistaa erityinen nivelten ja jänteiden lukkiutumismekanismi, mutta runsaalle seisaaltaan nukkumiselle on myös fysiologinen peruste. Hevosen maatessa suuri elopaino rasittaa verenkierto- ja hengityselimistöä, myös suolistokaasuja kerääntyy umpi- ja paksusuoleen. Aikuiset hevoset nousevatkin makuultaan lepojaksojen välissä seisomaan. Sen sijaan varsat nukkuvat makuultaan pitkiäkin aikoja.

REM –vaiheelle on tyypillistä, että lihakset ovat täysin rentoutuneet. REM-unta hevonen kykenee nukkumaan vain makuultaan.

Uneliasta viikonalkua kaikille!

Perjantain lenkillä oli ihan unenomainen tunnelma.